Seuratyöntekijöiden esittely - Valmennuskoordinaattori

12/29/2014 - 17:10

Miten olet Tuomas päätynyt O2-Jyväskylään?

Olen kotoisin Hämeenlinnasta, josta muutin opiskelemaan Jyväskylään liikuntatieteelliseen tiedekuntaan vuonna 2012. Salibandyn pelaamista oli tarkoitus jatkaa Jyväskylässäkin parhaissa mahdollisissa olosuhteissa. Happeen tiesin olevan vielä liian kova pala, joten tiedustelin sarjataulukoiden perusteella, mikä on kaupungin toiseksi paras joukkue. Valintaa helpotti myös Ilkka Peltosen päävalmentajaksi nimittäminen, koska ajattelin, ettei jokusen nuorten Suomen mestaruuden ottanut mies voi ihan turha olla.

Tuomas Pulkkinen

 

Milloin aloitit työt O2:ssa?

Seuratyöntekijänä aloitin tänä syksynä tai oikeastaan osittain jo kesällä kun organisoin katusählyturnauksen ja ohjasin kesäsählyleiriä. Samana vuonna kun tänne muutin aloitin amppariliigassa ohjaajana, jonka pohjalta perustimme 2002-syntyneiden poikien joukkueen. Poikien joukkueen kanssa on menossa toinen vuosi, neljän vuoden projektista.

 

Mitä valmennuskoordinaattorin toimenkuvaan kuuluu nykyään?

Yritän paneutua harjoittelumme ja valmentamisemme laadullisiin tekijöihin. Määrällisesti meillä on mukavasti tekijöitä, joten pystymme suuntaamaan resursseja hieman myös koulutukseen, harjoittelun määrään ja laatuun, sekä harjoitusolosuhteisiin. Seuratyöntekijänä toimeenkuva on kuitenkin yleinsä ”vähän kaikkea”. Yritän osaltani vastata mm. seuran sosiaalisesta mediasta, pohtia seuran strategiaa pelaajien kehityksen suhteen ja olla järjestämässä erilaisia sählyturnauksia, joita meillä on tulossa keväällä ainakin kaksi (työnimet: ”Talentsähly” ja ”Katusähly”). Lisäksi ohjaan viikoittain 6 h iltapäiväkerhoja Keltinmäen ja Pupuhuhdan kouluilla.

 

Mitkä ovat suurimmat onnistumiset työssäsi?

Näette ne kahden vuoden päästä.

 

Mitkä ovat suurimmat haasteet tulevaisuudessa?

Näen oikeastaan vain mahdollisuuksia seurassamme ja lajissamme. Näiden mahdollisuuksien saavuttaminen on tietysti haastavaa, mutta en näe mitään syytä miksei niitä saavutettaisi. Alamme olemaan kutakuinkin selvillä keskenämme millaisella strategialla meidän pitäisi toimia pelaajien kasvatuksessa ja jos pystymme tätä toteuttamaan pitkäjänteisesti, niin tulos tulee olemaan kovaa. Jyväskylän tapaisella talousalueella resurssien hankinta lienee tällä hetkellä suurin käsijarru toiminnassamme, mutta asiat ovat yleinsä tehtävissä hyvin suunniteltuna myös pienemmällä budjetilla. Onnemme on, että seurassamme pystyy liikkumaan hinta-laatu- suhteeltaan mielestäni erittäin kilpailukykyisesti.

Pelaajien kehityksen kannalta seuratoiminta on kuitenkin vain yksi osa. Pelaajan viikottaisesta liikuntamäärästä seuratoiminnassa tulee n. 5-12 h. Urheilijasuositus alaikäiselle urheilijalle on 20-25 tuntia viikossa, joten katamme vain noin kolmanneksen urheilijan liikuntamäärästä. Nykypäivänä on huomattu nuoren harvoin pääsevän noin suuriin liikuntamääriin, joten halutessamme kehittää pelaajia huippu-urheilun porteille tulee meidänkin olla huolestuneita pelaajien vähentyneestä liikuntamäärästä. Ongelma koskee toki koko yhteiskuntaa ja onneksi Jyväskylässä asialle on aloitettu pilottihanke ”kasva urheilijaksi Jyväkylässä” jossa yritetään tuoda perheitä, koulua ja seuraa lähemmäs toisiaan tukemaan nuorta urheilijaa. Jyväskylässä on kohtuullisen hyvät mahdollisuudet siirtyä yläkouluun urheilupainotteiselle luokalle ja lukioiässä urheilulukioon, jonka ansiosta urheilijan liikuntamääriä saadaan nostettua. Kolmas palanen nuoren urheilijan harjoittelussa on omatoiminen harjoittelu, joka lähtee urheilijasta itsestään. Nykyään tämä on valitettavasti tehty motivoituneellekin urheilijalle vaikeaksi, josta esimerkkinä viime kesän katusählypelimme Hämeenlinnassa, jossa naapuri uhkasi soittaa polisiit. Pelikentillä on vapaavuorojen aikana pelaaminen usein kielletty ja ulkoliikuntapaikkojenkin hoidosta on karsittu. Tulemme seurassa paneutumaan tähän haasteeseen ja ensimmäinen kokeilu lapsien omatoimiseen liikuntaan innostamiseen on ”pihapelijoulu 2014”-kilpailu.

 

Valmennuskoordinattori

Tuomas Pulkkinen