M1: Kaksi piikkiä lihassa: O2 rokottaa omiaan

Tänään polkaistaan käyntiin O2 edustuksen uusi juttusarja Kaksi piikkiä lihassa. O2:n toimitus metsästää käsiinsä kerran viikossa pahaa-aavistamattoman parivaljakon ja haastattelee heidät kahville. Sarjan ensimmäisessä osassa toimituksen verkkoon tarttui Monnarin kiistatta edustavin veljespari Rantamäki- Rantamäki. Kyllä, arvon neidit, nyt saa alkaa kirkua.

Kaksikkomme kilvoittelemassa leikkisästi pallolla. Tuukka vasemmalla ja Pekko oikealla.

 

Kaksikkomme kilvoittelemassa leikkisästi pallolla. Tuukka vasemmalla ja Pekko oikealla.

Kristiinankaupungista mutkien kautta Jyväskylään rantautuneet veljekset Pekko ja Tuukka vaikuttavat tätä nykyä molemmat O2-miehistössä. Pekko tilkitsee Ampparipakan alakertaa jo kolmatta vuotta, Tuukka puolestaan saapui tälle kaudelle tekemään tuhojaan O2-hyökkäyksessä.   

Muutakin yhteisiä nimittäjiä löytyy, veljekset muun muassa asuvat samassa kämpässä ja opiskelevat molemmat yliopiston Viestintätieteiden laitoksella. Eroavaisuuksista kysyttäessä kaverukset katsovat hetken toisiaan kunnes Tuukka avaa pelin pikkuveljen röyhkeydellä:

- No ihan ensinnäkin mähän oon meistä se paremman näköinen.

-Oikeasti viestintä ja sähly on vaan sukuvikoja, ei me näitä samoja valintoja tietoisesti tehty, Pekko vakuuttaa sivuuttaen itsevarmasti ulkonäkökysymyksen.

- Ja laitetaan samalla sukuvian piikkiin nämä huonot vitsitkin, Tuukka täsmentää. 

Monesti samaa lajia harrastavat veljekset päätyvät myös samoille pelipaikoille, mutta tämä veljespari vaikuttaa kentän eri päädyissä.

  - Me ollaan molemmat lähtöisin Sc Zaragoza-nimisestä joukkueesta Kristiinankaupungista, jossa molemmat pelattiin aluksi hyökkääjää. Sitten joskus B-junnuissa mä vaan profiloiduin enemmän puolustavammaksi pelaajaksi, Pekko kertaa.

Pikkuveli puolestaan jäi hyökkääjän tontille, mikä oli selvästi oikea valinta (tämän kauden saldo 0+0, toim. huom.).

- Mutta mä voin edelleen käyttää sitä että oon parempi kuin sinä kaksi vuotta sitten, tiivistää Tuukka käyttäen jo haastattelun toisen kysymyksen aikana maailman kaikkien pikkuveljien lempitekosyyn.

Jo aiemmin mainitut pisteet ovat useille pelureille se miehen mitta. Erityisesti veljessiteiden katkeroittamassa kilpailutilanteessa niiden luulisi painavan hierarkia-asteikossa tavallistakin enemmän.

- Totta puhuen perheen sisäisen pistepörssin voiton panoksena ei tällä hetkellä ole yhtään kossupulloa. Se voi tietysti olla ihan hyväkin ettei ole, varsinkin kun pidän piikkipaikkaa tehoilla 0+1, Pekko tunnustaa realiteetit.

- Varsinkin kun en edes tiedä että mistä sain sen syöttöpisteen, varmaankin Esko "Kajaanin Huijari" Väisänen kävi puhumassa, mies jatkaa.

Toimituksen yllytyksestä huolimatta veljekset eivät suostu lyömään vetoa kauden pistepörssin loppuasetelmista, vaikka Tuukan tarjoama vuoden tiskivuorot- rangaistus olisikin varmasti mittasuhteiltaan oikeassa kokoluokassa.

Tyyli ja tyylipisteet

Monien pelaajien unelmatilanne pelissä on päästä läpiajoon ja päättää se näyttävään osumaan maalivahdin kelluessa nolosti täysin pihalle harhautettuna. Veljesparin päiväunena voisi puolestaan olla kahden pelaajan läpiajo, jossa telepaattisen yhteyden toisiinsa omaava kaksikko saisi yleisön haukkomaan henkeään ylivoimaisuudellaan. Miltä näyttäisikään 2-0-hyökkäys mallia Rantamäki- Rantamäki? Tuukka ampuu hehkutuksen tylysti alas:

- No ei siitä ainakaan maalia tulisi. Varmaan yritettäisiin jotain todella siistiä, joka kuitenkin epäonnistuisi nolosti. Varmaan kokonaisuutena jotenkin sen tyyppinen suoritus, josta voitaisiin kuitenkin jälkeenpäin salaa kehua toisiamme.

- Vaikka ei tehtäisikään maalia, niin silti suoritus olisi sitä luokkaa että saataisiin siitä joukkuetovereiltakin kehut, Pekko täsmentää kaksikon maalintekofilosofiaa.

Ison maailman sankarit (esim. Änärissä) harrastavat ennen pelejä monenlaisia rituaaleja ja krumeluureja, joilla pyritään harhauttamaan onnettaret omalle puolelle kerta toisensa jälkeen. Minkätyyppisiä riittejä meidän kaksikkomme suorittaa ennen peliä?

- Itse pyrin hankkimaan urheilullisen olon syömällä pelipäivän aamuna perinteistä kaurapuuroa, mutta enemmän valmistautuminen on henkisellä puolella, Pekko paljastaa.

- No joo, ennen peliä ei mitään ihmeellistä, normaalit valmistautumiset. Sitten pelin jälkeen monesti karistetaan se urheilullinen olo viimeistään pitsalla ja jäätelöllä, kommentoi Tuukka heilutellen Marian täyttä kanta-asiakaskuponkia.

Pelillisten avujensa höysteeksi molemmat veljeksistä tunnetaan hyvinpukeutuvina ja sangen tyylikkäinä herrasmiehinä. Parivaljakko erottuu selkeästi edukseen esimerkiksi muun joukkueen verkkari-, hip-hop-  ja pensselimeiningeistä.

-Nahka ja PVC on aina kovia juttuja, tiivistää Tuukka tämän syksyn kuumimpia trendejä.

Pekolla on huomattavasti eroava näkökulma aiheeseen:

- Mulla on kuitenkin meistä tämä luontainen komeus, Tuukka taas joutuu koreilemaan vaatteilla ja muilla asusteilla. Niitä kenkiäkin sillä on kotona kuin joillain naisilla.

Hämmentävä kommentti velipojan kenkäkaapin sisällöstä avaa ehkäpä myös hieman Tuukan pelaajakortin "Intersport-kilpavarustelun erikoismies"-slogania.

Loppuun kaksikko ahdistetaan nurkkaan nopealla Ampparirevolverilla:

Jalkakisu vai niskaharhatus?

P: Jalkakisu

T: Jalkakisu

Lohikosken miesten suosikki: Kebab vai Ramadan?

P: Kebab, koska urheilen lähinnä siksi että saisin syödä niin paljon kuin haluan

T: Mikä Ramadan?

Lenkki vai puntti?

P: Puntti 

T: Lenkki

Haastattelun päätyttyä taistelijaparimme siirtyy kaukalon puolelle, harjoitukset kutsuvat. Alkulämmöissä kumpikaan ei vielä pääse niskan päälle, mutta peliosuudessa molemmat (!) käyvät vuorollaan viimeistelemässä maalivahdin suosikin, ilmaveivimaalin! Huikeiden pelillisten, kielellisten ja muiden lahjojensa lisäksi miehiltä löytyy takataskusta tämänkaltaisia uskomattomia kikkoja, vaikka niihin 2-0-hyökkäyksiin.

Aika velikultia.

Kaksi piikkiä lihassa jatkuu jälleen ensi viikolla uusien uhrien ja uuden kirjoittajan myötä, pysykää kanavalla!

Teksti: Anssi Huisman

Joukkue