M1: Kaksi piikkiä lihassa, osa viisi: Ulkomaan kirjeenvaihtajat

01/27/2009 - 00:01

Joulu-, uusivuosi- ja tipaton tammikuu- tauolla ollut Kaksi piikkiä lihassa- sarja pamahtaa jälleen kaikkien kolmen lukijansa iloksi ruutuihin. Hip huraa!

Uuden vuoden myötä O2 edustusjoukkue joutui luopumaan kahdesta neloskentän varamiehestään seuran kansainvälisen maineen kasvattamiseksi. Seuran salibandylähettiläiksi kruunattiin parivaljakko Henri "Kiikarit" Kiuru sekä Simo "Rystylämäri" Karvinen. Tämä on heidän tarinansa.

Ookakkosessa kolmen kauden verran maaleja latonut niskaharhautusten erikoismies Kiuru karkasi ulkomaille tammikuun puolivälissä. Virallisesti mies perusteli lähtöään lennokkaan kuuloisella "Tiimiakatemian maailmanympärysmatka"- peitetarinalla. Legenda maailmaa kaksi kuukautta itse ansaitsemillaan rahoilla kiertävästä opiskelijaporukasta on korniudessaan niin posketon että on ihme että se on mennyt läpi kenellekkään.

Simu Karvinen puolestaan irtautui kotimaan kamaralta astetta uskottavamman stoorin turvin.

Miehet edustus

Mies pakkasi tehdaskäyristeiset Excelinsä kassiin ja suuntasi esi-isiensä jalanjäljissä vaihtoon Torontoon. Sivustaseuraajan on helppo kuvitella kuinka englantia savolaisittain ääntävä O2-lähettiläs herättää hämmennystä pehmeine käsineen katulätkätiimeissä mailatuntumansa hankkineiden alkuasukkaiden keskuudessa.

Kotimaan kamaralla kansa kuitenkin vaatii vakuuttavampia selityksiä. Tuhannet amppareiden kausikorttilaiset ovat kuin maansa myyneitä, tarinamme sankareista kun oli syyskaudella enemmän vastinetta rahoille kuin lopusta joukkueesta yhteensä. Mitä miehillä on sanottavaa puolustuksekseen?
 
-Lähtö oli vaikea päätös henkilökohtaisellakin tasolla. Pelivuosien huvetessa täytyy kuitenkin seurata unelmiaan ja siksi päätin tavoitella mahdollisuuksia pelata vielä näin uran ehtoopuolella ulkomailla, aloittaa Simo tilityksensä.

Kiurun päätöksen taustalla ei ollut sen suurempaa harkintaa, Tiimiakatemian karavaani vie maailman ympäri, minkäs sille teet.

- Kolme ja puoli vuotta on painettu hommia, ja matka on ikäänkuin palkinto siitä. Reissu vie etapeilla New

York-Los Angeles-Uusi-Seelanti-Australia-Singapore-Bali-Thaimaa. Tosin en ole täysin samaa mieltä Simun ja itseni välisestä työnjaosta O2:n tunnetuksi tekemisessä. Simo sai puoli vuotta aikaa ottaa Kanadan haltuun, mulle jäi loput pallosta ja aikaa seitsemän viikkoa, mies harmittelee.

Ampparitatuointeja ja hengellistä musiikkia

Tässä vaiheessa mielenkiinto siirtyy miesten varsinaiseen työnkuvaan, eli kuinka sankarimme aikovat levittää O2-ilosanomaa kaikille kansoille?

- Itse ajattelin hoitaa homman olemalla mahdollisimman paljon ilman paitaa, näin yläkroppaa koristava ampparitatuointi pääsee

parhaiten oikeuksiinsa. Aika paljon tulee varmasti myös tehtyä scouttaushommia, Ausseista olisi tarkoitus värvätä joku sopiva Didgeridoo-kokoonpano luomaan tunnelmaa peleihin, Kiuru tiivistää.


Simon puolestaan on päässyt yllättämään paikallisten vankka tuntemus keskisuomalaisesta alasarjasalibandysta:

-Täällä Kanadassa pohjatyössä on onnistuttu erinomaisesti, kaikki kannattavat jo valmiiksi seuran puna-musta-valkoisia värejä. Kaikki myös tuntuvat tietävän puulaakin nimeltä. Pieni aksenttiero tekee kuitenkin lausumisesta hieman huvittavaa, paikalliset lausuvat ookakkosen jännittävästi "oukäänadaa".


Salibandylähettiläänä maailmalla ei varmasti ole aina helppoa, varsinkaan jos paikallisessa kulttuurissa ei ole mitään pätevää vertailukohtaa.


- Ajattelin esitellä lajia pääasiassa näyttelemällä ihmisille kuvaa Junnusta (Eskelinen). Sellaisia luisevia kavereita on haussa, Kiuru kiteyttää strategiaansa.


-Kanukit ovat siitä hienoja, että kun kuulevat että on olemassa jokin "hockeyn" muoto jossa eivät olekaan maailman parhaita niin asiaa aletaan korjaamaan pikapuoliin, maalaa puolestaan rystylämärien erikoismies kanadalaisten sielunmaisemaa.


Kaukana maailmalla tulee varmasti ikävä tuttua joukkuetta. Mitä herroille jäi käteen puolikkaasta kaudesta, ja minkälaisista elämyksistä kokevat jäävänsä paitsi kevään puolella?

Kiurun syyskauden highlightit ovat nopeasti luetellut:

- Kyllä se oli kauden ensimmäinen maali, tärähtää pöytään pistemiehen varmalla äänellä. Kaikki tilanteen nähneet voivat varmasti yhtyä mielipiteeseen siitä, että kyseinen suoritus voidaan samalta istumalta laskea myös kevään huippuhetkiin.

Simo puolestaan saa kaivettua valmiiksi harjoitelluista vastauksistaan esille paljon monipuolisemman vastineen kysymyshirviöön:

- Kauden ehdottomiin huippuihin menee kyllä urani ensimmäinen yv-maali Vessen takatolppalätystä. Aikaisemman lähtöni vuoksi jäin harmittavasti paitsi tuosta Kiurun nimenomaisesta highlightista. Myös Rantamäen veljesten kamppailu suvun sisäisestä marssijärjestyksestä on ollut sen verran dramaattista, että ilma väreilee täällä saakka, mies hehkuttaa valtameren toiselta laidalta.

Kaksi piikkiä-sarjan perinteisiin on kuulunut kiusattavien kysymykset toisilleen.  

Miehet edustus

Tällä kertaa molempia haastateltiin eri yhteyksissä, joten ainoastaan Kiuru sai etuoikeuden esittää Simolle pähkinän. Simo joutui poikkeustilanteesta johtuen keksimään kysymyksen itselleen.

K: Joko kanadalaiset on oppineet rystylämärin?`

S: Kuulin täällä paikallisen valmentajan sanovan suojateilleen, kuinka "hyvät" pelaajat sitten pitävät pallon yleensä aina kämmenellä, koska sillä puolella ne maalit tehdään. Tämän harhakäsityksen oikaisun otan missiokseni täällä. Samassa yhteydessä voisin lähettää terveisiä Teemun rystylämärille, siitä pitäisi mielestäni tehdä kokonaan oma juttunsa, Simo kiteyttää.

Simon reaktio itseltään kysyttävään kysymykseen oli jossain määrin outo. Ilmeisesti valmiiksi käsikirjoitetut vastaukset eivät tarjonneet ratkaisua tähän pulmaan.

-Kysymystä en nyt oikein keksi, mutta vastaus on ehdottomasti Henken järjestämät huikeat automatkat Monnarille ynnä muihin salibandykehtoihin, levyraateineen ja hengellisine musiikkeineen.
 
Että sillä tavalla.

Teksti ja kuvat: Anssi Huisman

Joukkue