D1 / Vaiherikas ottelu Steelersiä vastaan Sastamalassa la 21.1.

Näin omituisen unen säbäpelistä. Siinä pelasimme Steelersiä vastaan ja heti alkusekunnit näyttivät, että ottelusta tulisi todella kiihkeä. Lisäksi vastustajan joukkue näytti melkoisen erilaiselta kuin edellisessä kohtaamisessa. Ihan kuin vahvistuksia olisi haettu ylemmän tason joukkueista...

La 21.1

Ensimmäisten minuuttien aikana vastustaja kilautteli pariinkin otteeseen maalitolppia, ennen kuin meidän joukkueen kone kunnolla käynnistyi. Samoin pieni hermoilu kostautui vääränä vaihtona heti erän ensi minuuteilla. Erätauolle lähdettiin kuitenkin 3-1 johdossa. Jostain syystä heti toisen erän alussa alkoi näyttää siltä, että Steelersin kasetti alkoi natisemaan liitoksistaan. Heidän suunnitelmissaan lienee ollut voittaa tämä ottelu, mene ja tiedä. Lähes jokaisen kontaktin yhteydessä tuli ylimääräistä tönimistä ja suunsoittoa. Tilanne kärjistyi muutaman minuutin pelin jälkeen meidän Eemelin ja vastustajan kepeään pystypainiin, josta molemmille 2+10. Koko erän ajan pelin painopiste tuntui olevan omalla puoliskollamme, mutta uhrautuvaisella raatamisella erätauolle siirryttiin tilanteessa 4-2.

Sitten alkoi kolmas erä ja siinä vaiheessa arkitodellisuus tuntui viimeistään katoavan jonnekin kauas. Ensin sählättiin taas vaihdon kanssa ja Tommi istumaan kaksiminuuttista. Hetken päästä kuitenkin havahduttiinkin siihen, että tulostaululla olikin lukemat 5-1, mikä ei missään tapauksessa vastannut pelin kulkua ja huolestuttavinta oli, että ottelupöytäkirja näytti samaa tulosta. Ilmeisesti yksi vastustajan maali oli lipsahtanut meidän sarakkeeseen ja mikä pöytäkirjassa on, se siellä myös pysyy. Kokemus vakioveikkauskupongin täyttämisestä ei sittenkään taida riittää ottelupöytäkirjan pitämiseen. Alkoi noin 10 minuuttia kestänyt aivoriihi tilanteen selvittämiseksi, johon osallistuivat valmentajat, tuomarit ja toimitsijat. Jos tuomareiden niskan punoituksesta ja otsalle kirpoavista hikipisaroista voi jotain päätellä, ei sääntökirja tainnut nyt paljoa auttaa, vaan päätöksissä siirryttiin vertailemaan kummasta hihasta löytyisi paremmin tilanteeseen sopiva ratkaisu.

Kun peli taas käynnistyi, olin varma, että untahan tämän on oltava: ensin Joona asettui kentälle pitkäkseen sohimaan palloa ilmeisenä tarkoituksenaan kalastaa itselleen jäähyä maasta pelaamisesta. Tuomari ei kuitenkaan ”hyväksynyt” jäähyily-yritystä. Ilmeisesti sääntökirjan salaisessa lisäosassa lukee, että tahallisesta maasta pelaamisesta ei tuomita jäähyä. Seuraavaksi vastustaja asettui antamaan vaparia kulmapisteestä, mutta meidän joukkue ei reagoinut tilanteeseen vaan katseli sivusta kun vastustaja teki ilmaisen maalin. Jopa Jerry ”The Wall” siirtyi kohteliaasti syrjään, toki kevyesti nuristen. Uusi aloitus keskeltä ja mitä ihmettä: vieläkin meidän joukkueella oli pause päällä: taas maali vastustajalle. Kun seuraavaan aloitukseen ryhmityttiin, kävi vuorostaan Verneri aloittajana pitkäkseen kentälle kalastamaan jäähyä itselleen. Tätä kaikkea en oikein enää osannut ihmetellä, koska unessahan voi sattua mitä vaan. Jotenkin jälkikäteen yhdistin jäähykalastelut siihen, että Tommi pääsi ilmaisten maalien jälkeen pois jäähyltä, vaikka kyseessä oli ”maali”, eikä maali ja joukkueemme yritti hyvittää tuon tapauksen hankkimalla itselleen jäähyn. Tämä ei kuitenkaan voinut selittää Joonan uintiliikkeitä, koska se tapahtui ennen ilmaisia maaleja. Tässä vaiheessa aikajatkumo ja syy- ja seuraussuhteet olivat joka tapauksessa jo niin pahasti vinksallaan, että jälkikäteen yhtä pätevän selityksen voisi löytää vaikkapa Unenselityksen alkeet -kirjasta. Sählingin jälkimainingeissa vastustaja kuittasi vielä yhden maalin lisää. Tuntui, että pause pyrki meidän pojilla vieläkin päälle. Tuokion päästä salista sammutettiin hetkeksi valot. Mieleen hiipi, että eivätkö ottelupöytäkirjan merkinnät sittenkään kestäneet päivän valoa? Kun Paavo vielä, mielestäni sääntöjen puitteissa, kolasi ajassa 39:59 vastustajan pelaajan Kemiran kentän jämäkän teräsbetonilaidan tuolle puolen ansaiten siitä vitosen, tuntui Steelers vetävän vielä yhden vaihteen silmään.

Loppu erä olikin aivan hurjaa hulinaa. Kun jossain vaiheessa vilkaisin vaihtopenkin suuntaan, vaikeroi Leevi lattialla, vaikka kenttätapahtumat eivät sitä voineet aiheuttaa. Selvisi, että vaihtopenkki oli hajonnut ja Leevi pudonnut kyynärpää edellä lattialle. Normisettiä siis tämäkin. Summerin soidessa näytti tulostaulu kuitenkin lukemia 7-5, eli vaiherikkaiden tapahtumien jälkeen makoisa voitto.

Mutta untako? Ehei, vain hieman värikkäämpi ottelutapahtuma!

- Tero -