Lauantaiaamupäivällä bussin startattua Monnarin pihasta, suuntana oli Porvoo, jossa vastukseksi oli asettunut PSS. Peliä oltiin odotettu ja siihen valmistatuminen fyysisesti että henkisesti oli onnistunut hyvin.
Pelin pyörähdettyä käyntiin, jännitys senkun kasvoi, sillä ensimmäinen erä oli tiukkaakin tiukempaa vääntöä ja maalipaikkojen tuhlailua kummaltakin joukkueelta. Kuitenkin heti ensimmäisessä erässä valokeilaan itsensä torjui joukkueemme muuri Tanja Matilainen, joka pelasti meidät tänään useammastakin tukalasta tilanteesta 26:n torjunnan merkeissä! Mutta kuten sanottu, paikkoja oli, kuitenkin erätauolle siirryttiin 0-0 tilanteessa.
Toiseen erään asteltiin taistelevaisin mielin ja oltiin valmiita jatkamaan siitä, mihin ensimmäisessä erässä jätiin. Muutaman minuutin kuluttua vastustaja pääsi iskemään pelin avausmaalin. Hetkeä myöhemmin vastustaja otti myös pelin ensimmäisen jäähyn, oli meidän aika päästä näyttämään miten ylivoima pyörii. No, eihän se kovin kauaa kerennyt pyöriä kun meitäkin sakotettiin kaksiminuuttisella. Siitä sisuuntuneena Veera Jalkanen päätti, että onhan meidänkin aika pistää verkot tötterölle. Vesku pysyi päätöksessään ja tilanne oli siis 1-1. Ennen kuin erä ennätti loppuun, vastustaja iski vielä muutaman maalin ja erätauolle asteltiin tulostaulun näyttäessä 3-1 PSS:lle.
Kolmannen erän alkuun Vesku näytti kaikille vielä kertaalleen mitä tarkoittaa, kun on tahtoa tehdä maali. Se ei kuitenkaan riittänyt, vaan oma verkko heilui viimeisessä erässä vielä kolmeen kertaan. Pelistä jäi jäljelle 6-2 tappio ja hieman pettyneet ampparit. Tyytyväisiä saatiin olla kolmeen ehjään erään, sekä siihen, että taisteluilme pysyi pelin viimeiseen sekuntiin asti.