Joukkueen kasvu 5. divarin partaalta sarjanousuun on hienoa keskisuomalaista salibandyhistoriaa. Joukkue tanssi kuin perhonen ja pisti kuin amppari!
Kauden 2024 päätös ja kauden 2025 alku: Edellinen kausi oli tervanjuontia alusta loppuun ja 5. divarin karsintojen kautta sarjapaikan pitäminen antoi toivoa sille, että M2 joukkue saattaisi tulevaisuudessa olla edes olemassa.
Joukkueenjohto otti jämäkän otteen pelaajien rekrytoinnissa sekä joukkueen toiminnan ravistelussa. Todella intensiivisen kesätyön kautta joukkueeseen saatiin yli kymmenkunta uutta pelaajaa ja vanhaa runkoa saatiin pidettyä kasassa. Toimintatapoja selkeytettiin ja treenien kautta ryhmäytyminen tuntui muodostuvan kuin itsestään. Mainittakoon, että Akselin sekä muun joukkueenjohdon valmennuspanoksella ryhmän tekemiseen saatiin luotua selkäranka jonka kautta tekeminen esimerkiksi treeneissä oli korkealla tasolla jo alkukaudesta 2025.
Ennen ensimmäistä turnausta kasassa oli into piukeana pelejä odottava porukka josta oli aistittavissa, että kausi tulee olemaan positiivissävytteinen.
Joukkueen kapteenistoon valittiin avustaviksi Akseli Oinas sekä Juhomatti Lehtinen ja kapteeniksi valittiin Henri "PP" Karjalainen.
Alkukausi:
Ensimmäinen turnaus, oi sitä jännityksen täyttämää ryhmää. Peli itsessään oli hakemista itse kultakin, mutta kausi aloitettiin kahdella voitolla. Mainitsemisen arvoista on että toisessa pelissä, joka päättyi 11-0, koettiin harvinainen hetki kun puolustajapari Henri Eloranta ja Timi Jylhä tekivät hattutempun mieheen. Ensimmäisen turnauksen jälkeen vietimme ensimmäisen saunaillan, palkiten edellisen vuoden pelaajia, tutustumalla toisiimme paremmin ja asettaen tavoitteet tulevalle kaudelle.
Alkukausi toi mukanaan useita joukkueurheiluun liittyviä tunneskaaloja: murskavoittoja, kirveleviä tappioita, hienoja henkilökohtaisia suorituksia ja ennen kaikkea joukkueen sisällä tapahtuma kerrallaan vahvistuvaa ryhmähenkeä.
Alkukausi oli tunnusteleva ja joukkueemme haki tasaista suoritustasoaan.
Kauden käännekohta:
Joukkueen sisällä tehtiin rajulla kädellä ketjumuutoksia, joiden kautta joukkueemme alkoi päästä perättäisten voittojen ja tasaisen suorittamisen makuun marras-joulukuun taitteessa. Jos pitää kuitenkin merkitä punaisella tussilla yksi päivämäärä ja kirjoittaa siihen "Käännekohta" niin se on 11.1. Turnauspäivä, kaksi voittoa ja saunailta. Kyseisen päivän -ja erityisesti pitkälle jatkuneen illan jälkeen- joukkueemme henki oli erityisen vahva ja yhdessä tekemisen ilo paistoi kaikista. Tästä hetkestä alkoi aivan älytön voittokulku jonka lopusta kukaan ei silloin vielä tiennyt, mutta uskaliaimmat saattoivat jo siitä haaveilla. Tässä vaiheessa voittoputki oli viiden ottelun mittainen.
Loppukausi ja mestaruusturnaus: Loppukausi olikin sitten ns alamäkijuoksua kohti mestaruusturnausta. Kolmetoista voittoa peräjälkeen ja runkosarjan voitto. Kuusi yli 20 pisteen tekijää lisättynä viidellä yli 10 pisteen tekijällä, joukkueen pistetuotanto oli äärimmäisen laaja eikä yksikään pelaaja jäänyt maaleitta tai pisteittä.
On mainitsemisen arvoista, että kaikki kolme maalivahtiamme toivat tuen ja turvan uskaliaalle ja raikkaalle pelaamiselle. Sai epäonnistua ja kaikkien onnistumisia juhlittiin niinkuin olisi MM95.
Mestaruusturnauspäivä oli mieleenpainuva. Ensimmäinen peli Flanelsia vastaan oli haastava ja jännitys paistoi joukkueen pelaamisesta. Kuitenkin 4. divarin pelottavin ykköskenttä teki selväksi miksi se on niin uskomattoman loistava.
Toinen ottelu oli hegemoniataistelu toista 02 joukkuetta vastaan. Ottelu eteni kuin tennismatsi; maaleja tehtiin vuorotahtiin ja lopulta mainittu ykköskenttä näytti jälleen mahtavuutensa kääntämällä pelin tappiotilanteesta voitoksi ja juhlat saivat alkaa.
Viimeinen summeri nostatti suuria tunteita ja ulospuhalluksia; me teimme sen jätkät, me tehtiin se! Paikalla oli todistamassa useiden pelaajien perheitä, ystäviä ja tuttavia. Kyseisen hetken jakaminen oli varmasti ainutlaatuinen kokemus, jota ei unohda koskaan.
Viimeinen helmien jakohetki oli hieno ja nautimme toistemme seurasta pelipaidat päällä viimeisen kerran.
Iltamme jatkui mestaruussaunaillalla, "Mestariksi" ristityn pokaalin kokiessa hienon voittojuhlan huumaa.
Kauden päätös:
Vietimme yhdessä kauden päättäjäiset mökkiviikonlopun merkeissä . Kyseisenä viikonloppuna palkittiin kolme pelaajaa:
Kauden MVP: Otto Alakärppä
02- Pelaaja: Juhomatti Lehtinen
Kauden kehittynein pelaaja: Otto Sipinen
Kävimme joukkueenjohdossa läpi kautta koskevia palautteita ja tässä muutama asia jotka itse haluaisin alleviivata:
- Luotu ryhmähenki joukkueessa sai suuresti kiitosta, korostettiin sitä että sai epäonnistua ja tsemppihenki oli koko ajan läsnä. Jokainen sai olla oma itsensä ja koki olevansa joukkueen tärkeä jäsen
- Treenien sisältö ja osallistumisprosentti oli koko kauden mitassa aivan valtaisan korkea, erityisesti verraten edelliseen kauteen
- Treenit ja pelit olivat tärkeintä arjesta irrottavia tapahtumia, joissa sai muuta ajateltavaa ja nauttia hyvien äijien kanssa urheilemisesta
Kaikki nämä mainitsemani asiat ovat varmasti osa sen selkärangan palasia, joiden kautta rakensimme tiemme, tavoitteemme mukaisesti, kohti 3. divariin nousua. On huikeaa, että tavoitetta asettaessa yleinen konsensus oli nousta, ei pysyä vaan nimenomaan nousta sarjaporrasta ylemmäs ja tämä otettiin täysin vakavissaan kaikkien osalta.
Divareissa nousu on itselleni toissijainen asia, nautin enemmän itse tekemisestä joukkueemme kanssa ja kehutun ryhmähengen ylläpitämisestä. Arvostan suuresti matkaamme kohti 3. divariin nousua ja koen että pystymme ylläpitämään tekemisen laadun ja sisäisen haippimme yhtä ylhäällä kun pelit kovenevat.
Haluaisin että joukkueenjohtomme, erityisesti Akseli Oinas, saisi ansaitsemaansa kunniaa sillä nimittäin se että vapaaehtoisesti antaa omaa aikaansa ja osaamistaan näin korkealla tasolla, suorastaan ammattimaisesti, on äärimmäisen arvokasta ja arvostettavaa harrastetoiminnassa.
Kirjoittanut: Juhomatti Lehtinen