Palokassa miteltiin keskiviikkoiltana Suomen Cupin jatkopaikasta. Akatemian nuorukaiset
saivat vastaan paikallisen Typpeen miesten joukkueen. Odotettavissa oli tasainen vääntö ja hurja taistelu
paikasta 5. kierrokselle Porin Karhuja vastaan. Odotukset kävivätkin hyvin toteen ja joukkueet
rakentelivatkin pelistä varsinaisen jännärin. Johtoasema vaihteli ottelun aikana useampaan kertaan ja
vasta kolmannessa erässä Akatemia onnistui kääntämään ottelun voitokseen.
Ottelu alkoi Akatemian osalta hyvin hermostuneesti. Pallot karkailivat, syötöt olivat epätarkkoja,
reagointi hidasta ja tunnelma penkillä silmiinpistävän jännittynyt. Akatemia onnistui kuitenkin tekemään
ottelun avausmaalin kun tutkapari Toiminen Hirvonen iski vaarattoman näköisestä tilanteesta
johtomaalin. Toiminen toimitti pallon Siille viisikon sisälle, rystyläissy sinne päin ja peli yksinolla.
Vastustajan kuittaus tuli varsin nopeasti pitkän myllyttelyn päätteeksi. Ensimmäiselle evästauolle
mentiinkin näissä tasaisissa numeroissa. Maalipaikat tasan, torjunnat liki tasan, tulos tasan.
Pelitapahtumiin nähden oikeat numerot.
Toisesta erästä muodostuikin sitten avoimien ovien erä. Maaleja paukuteltiin tasatahtiin. Ensin
Typpee siirtyi johtoon, mutta veljekset Arvo & Saukko tasoittivat pelin reilu minuutti edellisestä
maalista. Seuraava maali oli sitten testi toimitsijoille; vastustajalle jäähy ja seuranneesta vaparista
sekunnissa kaksi syöttöä + laukaus ja pallo maalissa. Ainakin pöytäkirja mukaan. Tilanteita syntyi
seuraavien minuuttien aikana liukuhihnalta puolin ja toisin. Typpee tuli tasoihin ja jatkoi rynnistystään
ylivoimalla siirtyen johtoo 4-3. Tässä vaiheessa alkoi hieman Akatemialla puntti tutista ja ajatus karkailla
väärälle puolelle aitaa. Onneksi erätauko tuli sopivasti niin päästiin taas miettimään salibandyn syvintä
olemusta. Yritetäänpäs nyt sulkea hieman noita avoimena rehottavia ovia vaikka alkuun.
Kolmanteen erään tuli hienosti korjausliikkeen tehnyt Akatemia-amppariarmeija. Joukkue oli
äärimmäisen sitoutunut pelaamaan ehjänä viisikkona, puolusti ahkerasti ja uhrautuvasti, taisteli jokaisesta
pallosta ja kannusti toisiaan. Valmentajan silmin katsottuna nyt oltiin valmiita voittamaan tämä peli.
Oltiin lopultakin tämän pelin ytimessä. Uskottiin myös, että pelin loppua kohti vastustajan jalka painaa
hitusen enemmän kuin meillä ja se tuo meille kenties muutaman tilanteen tai sekunnin osan enemmän
aikaa pelinkäännöissä. Näin taisi käydäkin. Kaksi komeaa maalia vastustajan epäonnistuneen prässin
tuottamista käännöistä. Ensin Aatun huikea taidonnäyte omasta puolustuskulmasta kohti vastustajan
maalia ja Minkkinen pääsee puttaamaan pallon liki tyhjiin ja pari minuuttia myöhemmin eläintarhan pojat
Kotka ja Saukko iskivät tilanteeksi Akatemian johdon 4-5. Tämän jälkeen puolustettiin sitten ihan
huolella omaa maalia. Typpee lisäsi pallollisessa pelissä kaasua ja vyöryi vaarallisesti kohti
Akatemiamaalia. Valtava määrä peitettyjä laukausia, huikea maalivahtipeli ja roppakaupalla myös onnea.
Vyörystä selvittiin, mutta oma pallollinen peli unohtui täysin puolustamisen jalkoihin. Aikalisällä
yritettiin saada vielä kerran kiinni pallollisesta pelistä. Ja saatiinkin. Typpee joutui vielä kertaalleen
rikkomaan jäähyn arvoisesti minuutti ennen pelin loppua. Nyt on tarjolla herkkua. Akatemian
ylivoimaviisikko pakotti Typpee alivoiman karvaushommiin ympäri 800 neliön pelikenttää. Palloa
liikuteltiin paineen alta helpoilla syötöillä vapaille miehille ja lopulta kynttilätehtailija Bulkkinen niittasi
viimeisen naulan Typpee arkkuun siirtämällä pallon verkkoon. Kotkan Pekka tarjoili tähän kelpo rullan.
Se on siinä.
Hieno peli, jossa molemmat joukkueet pelasivat hyvin. Tällä kerta Akatemia pelasi tuon
ratkaisevan kolmannen erän kypsemmin ja kärsivällisemmin ja pääsi juhlimaan jatkopaikkaa. Kiitokset
Typpeelle hyvästä matsista. Tiukassa oli.