M1: Piste jäi Tampereelle

Miehet ahkeroivat keskiviikkona kauden seitsemännessä ottelussaan jo neljännen kerran yliaikaa, kun 60 minuutin jälkeen Hervannassa lukemat Soittorasiaa vastaan olivat tasan. Jatkoaikakaan ei tuonut ratkaisua, vaan pisteet jaettiin katkerasti lopulta 6-6(1-2,3-4,2-0).

Ottelun alku oli odotetusti haastava. Matkustaminen työ- ja koulupäivän päälle aiheutti sen, että ensimmäisessä erässä ei tapahtunut rehellisesti sanottuna yhtään mitään, ja tempo oli jopa kunnallisvaalien äänestysprosenttia alhaisempi. Vieraat tekivät pitkästä aikaa kuitenkin avausmaalin, kun Henri Pitkänen vei vieraat johtoon kahden minuutin kävelyn jälkeen. Tommi Moilanen jatkoi tästä nostaen pallon hallitusti maalin kulmalta sisään. Molempiin maaleihin syötön tarjoili kauden avaussyöttöpisteensä saalistanut Ilari Suuronen. Avauserän lopussa SR pääsi kaventamaan keskisektorista, ja ensimmäisen erän jälkeen taululla seisoi 1-2.

Toisessa erässä O2 lisäsi johtoaan, kun Kimmo Paananen ja Simo Saarinen onnistuivat toimittamaan pallon nyyttiin. Soittorasia ilmoittautui talkoisiin mukaan uskomattomalla nollakulman yläsilmällä ja maalilla, joka olisi pitänyt hylätä mailaan lyönnin vuoksi. Synttärisankari Ismo Nybacka tälläsi keskisektorista jälleen kahden maalin johdon, kunnes omassa päässä löysäiltiin jälleen ja isännät hiipivät taas osuman päähän. Pitkänen karkasi Moilasen nappisyötöstä läpi erän lopulla, ja ylähyllyllä oli tilaa. Toisille taukomehuille lukemissa 4-6.

Kolmannessa erässä O2 piti enemmän palloa, mutta totinen halu maalintekoon puuttui, ja senhän tiesi miten siinä käy. Vieraille tuomittiin enemmän tai vähemmän mielenkiintoisia jäähyjä, ja SR pääsi kaventamaan. Pari minuuttia ennen loppua rystyroiskaisu maalille muutti suuntaa puolustajan mailasta, ja Jaakko Kaistisella ei ollut aikaa reagoida muutokseen. Jatkoajalla Eino Jauhiasen maali hylättiin korkeana mailana, ja summeri päätti ottelun lukemissa 6-6.

Ottelusta jäi todella huono maku. Omassa päässä pelattiin järkyttävän löysästi, ja Soittorasia pääsi tekemään luvattoman halpoja maaleja. Molemmat pisteet olisivat olleet otettavissa normaalisuorituksella, mutta pelaaminen on tällä hetkellä todella väkinäistä ja se paistaa uskalluksen, rentouden ja ennen kaikkea ykkösasian, ilon puuttumisena. Sekavia jaksoja tulee ottelun sisällä liian usein, ja ehjä 60- tai 65-minuuttinen on edelleen haussa. Vastustajan pelityyli ei ollut luvalla sanoen kovin kaunista, ja tuomaritoiminta oli molempien joukkueiden esitysten tasolla - ei voi hattua heitellä ilmaan. Nämä ovat kuitenkin seikkoja, jotka täytyy sivuuttaa, ja vain osoittaa olevansa kiistattomasti parempi joukkue kaukalossa.

Työ kuitenkin jatkuu, ja mitään hätää ei ole. Jokainen pystyy parantamaan paljon, ja eteenpäin voidaan mennä ensi viikon sunnuntaina. Silloin Monnarilla törähtää oikein kunnolla, kun Riitesuo, Manninen, Hirvonen ja muut tähtöset tuovat sarjanousija Nousun tulikuumaan paikallisderbyyn. Siihen otteluun tuskin on vaikeaa isäntiäkään sytyttää.