Tämä juttu on kirjoitettu jo aiempinakin keväinä, mutta kirjoitetaan se taas: voitettuaan Sisä-Suomen kakkosdivarilohkon O2-Jyväskylän miesten joukkue meni divarikarsintoihin täynnä tarmoa, mutta käteen jäi jälleen vain höyryävä kasa sitä itseään. Miksi näin kävi tällä kertaa, ja mitäs ensi kaudelle keksitään?
Kolmas ottelu Rankkoja Ankkoja vastaan toi esiin ne ongelmat, jotka joukkueen pelaamisessa oli ollut havaittavissa pitkin kautta. Kokoonpanot elivät liikaa, maalipaikkoja tuhlattiin ja mikä oleellisinta, omaa maalia ei todellakaan suojeltu sillä tarmolla, jota näiden pelien voittaminen vaatisi. Ankkalauma saapui Monnarilla kahdella kentällisellä, ja se oli silti parempi jopa jalalla voittaen lopulta nöyryyttävästi 4-9(2-2,2-4,0-3).
Ottelun alku sujui hyvin, ja Kaale Niemisen sekä Joni Lempisen osumilla syntyi kahden maalin johtoasema. Pari pomppua omassa päässä johtivat kuitenkin siihen, että Ankat tulivat tasoihin jälleen täysin ilmaisilla maaleilla.
Toisessa erässä sutattiin rankkari ja sudittiin omista paikoista joko ohi tai Ankka-sankarimaalivahti Ari-Matti Leinon syliin. Vastustaja taas käväisi muutaman kerran kiepauttamassa komeita maaleja Amppareiden seuratessa katseella vieressä. Kolmanteen erään tilanteesta 4-6.
Kolmannen erän kirin aluksi SSRA meni kolmen maalin johtoon, ja kaksi viimeistä syntyivät tyhjiin. Loppulukemat kauden tärkeimmässä ottelussa kotikentällä 4-9. Ennen tätä ottelua O2 oli hävinnyt kaudella kaksi ottelua, nekin molemmat jatkoajalla.
Selitykset eivät auta: vielä tämäkään kevät ei ollut Amppareiden, ja parempi joukkue SSRA on nyt voiton päässä paikasta ensi kauden Divarissa. Tärkeimmällä hetkellä joukkue ei saanut itsestään parasta irti, ja henkilökohtaiset virheet kaukalossa kostautuivat armottomalla tavalla aiheuttaen ikävän mahalaskun loppuun. Hyvin kuvaavaa O2:n tehottomuudelle oli se, ettei kolmen karsintapelin yhdeksästä ylivoimasta yhtään saatu hyödynnettyä. Näin tasaisissa peleissä erikoistilanteiden merkitys on niin suuri, ettei 18 minuutin ylivoima-ajan tuhlaamiseen vain ole yksinkertaisesti varaa.
Valmentaja Ilkka Peltonen on puhallellut pahimmat pettymykset pois, ja mies lähestyy asiaa jo huumorin kautta. Nousu oli kristallinkirkas tavoite jälleen kerran, mutta haaveeksi se jäi, jälleen kerran.
- Tavoite oli voittaa viimeinen peli, mutta mikään uutinen ei liene enää kenellekään se, ettei tavoitteeseen päästy. Pelaajat voittavat matseja, ja valmentajat häviävät, näinhän se menee. Valmennuksen rakentama paketti oli puutteellinen, ja kauden aikana mentiin isoja askelia taaksepäin. Joukkueen pelitapa alkaa olla jäädytetty sellaiselle tasolle, että nousu pystytään jatkossakin välttämään. Kevään saapuessa aikaisin myös pelikirja suli liian varhain, Peltonen virnuilee pilke silmäkulmassa.
Ensi kauden valmennuksesta, pelaajasopimuksista ja muusta ryhdytään tiedottamaan, kun se tulee ajankohtaiseksi. Selvää on ainakin se, että kuluneen kauden joukkueesta Kimmo Paananen ja Ville Puro ripustavat mailat ja maskit naulaan. Iso kiitos kuluneesta ajasta ja ansiokkaista urista molemmille!
Iso kiitos myös kannattajille, yhteistyökumppaneille, talkoolaisille ja kaikille, jotka ovat olleet kauden vaiheissa mukana - O2 palaa areenoille syksyllä!