Taas päättyi yksi kausi kesken kaiken. Mutta mitäs kaikkea sitä kauden aikana kerettiinkään kokemaan?
Jos kaikki olisi suunnitellusti mennyt tällä kaudella, niin tässä vaiheessa olisi puhuttu ja kirjoitettu varmasti vielä C1-ikäluokan pudotuspeleistä. Mutta ei kirjoiteta. Kausi 2020-2021 päättyi 26. päivä maaliskuuta, kun Liitto ilmoitti, että pelejä ei enää tällä kaudella jatketa. Yllätyksenä päätös ei tullut, joten verrattuna vuoden takaiseen, ei järkytys mikään suuri ollut.
Harmitellahan asiaa voidaan vielä vaikka kuinka, mutta se ei tule mitään auttamaan eikä muuttamaan. Totuus on kuitenkin, että se mitä tehtävissä oli, niin sen me myös itse aika näyttävästi ja kunnialla teimme. SM-sarjan päättyessä sijoitukseksemme jäi sarjan kärkipaikka, seitsemän kolmen pisteen voittoa, kaksi kahden pisteen voittoa, yksi rankkaritappio ja ainoastaan yksi täysi pistemenetys. Ihan hirveän paljoa paremmin ei sitä omaa osaamme olisi siis voitu tehdä, eikä tällä kaudella saavutettua tule meiltä kukaan pois ottamaan, vaikka mitään konkreettista palkintoa tästä huikeasta suorituksesta ei jäänytkään (ja aivan turha sitten spekuloida kanssa koska joillekin tulee siitä paha mieli :D).
Mutta joo. Vanhaa sanontaa kun mietitään, että "ei se saavutus vaan se matka" niin voidaan ilman varsinaista saavutusta ruveta sitä matkaa ruotimaan. Kuten otsikosta voipi käännellä, oli tämä monella aspektilla hyvinkin poikkeuksellinen kausi, mutta meillä monella oli etuoikeus viettää se myös erittäin poikkeuksellisen joukkueen kanssa. Tässä siis seuraavaksi lukuun kaikille halukkaille poikkeuksellisten Pörriäisten poikkeuksellinen tarina! Väliotsikoiksi on valikoitu tarkan seulan läpi muutamia kommentteja, jotka varmasti ilman isompia selittelyjä kertovat muun Suomen sählykansan suhtautumisesta meihin.
"Hyvä joukkue, mutta ei riitä enää tällä kaudella"
Kausi alkoi verrattain hyvin myöhään hyvin tiedostetuista syistä johtuen ja tämän kauden try outit miteltiin vasta kesäkuussa. Niiden pohjalta muodostuneella, erittäin lahjakkaalla ja motivoituneella joukkueella lähdettiin hieman totuttua lyhyempää kesäharjoittelujaksoa kesyttämään kohti syksyn karsintoja. Valmennus tunnisti alkuvaiheessa viime kaudelta oppineena tärkeimmät kehityskohteet ja niitä lähdettiin heti alusta lähtien jumppaamaan. Samaan aikaan pikkulinnut lauloivat, kuinka ympäri Suomen monet joukkueet vahvistuivat ja kuinka meidän kohtalomme oli jäädä kelkasta tällä kaudella, koska... öö, no, vaikka Jyväskylä jos ei muuta keksitä.
Kuitenkin jo ensimmäiset harjoitusottelut osoittivat, että nyt valitulla tiellä kulkeminen tulisi kauden aikana kannattaan isosti, joten hommia jatkettiin läpi kesän hyvällä höngällä. Sitten alkoivat pienet ja vähän isommat koettelemukset mm. joidenkin pelaajien loukkaantumisten suhteen ja mm. osa elokuun valmistavista harjoitusotteluista jouduttiin pelaamaan hyvinkin kapealla rosterilla. Karsintoihin saatiin kuitenkin yhtä vaille täysi rosteri mukaan ja avauspäivänä näytettiin Varkauden ja Kirkkonummen pojille jo vähän, että missä mennään. Kakkospäivän sykkeet tuhanteen nostattava kamppailu Kooveeta vastaan oli nihkeä, mutta pilkuilla käännettiin erittäin tärkeä voitto ja varmistettiin SM-paikka monien tunneskaalojen siivittämänä. Ensimmäinen este oli ylitetty!
"Ehkä sijat 4-6, jos kaikki onnistuu, mutta ei mitään valttia haastaa OLS:ia"
Karsintojen jälkeen alkoi valmistautuminen SM-sarjan huippupeleihin, joita osattiin tuossa vaiheessa toivoa vielä ihan koko kauden mitalta. Lähtökohdat olivat ne, että edellisenä kautena oli onnistuttu nousemaan käytännössä tuntemattomuudesta sinne aivan ikäluokan kärjen tuntumaan, ja jotta paikka etenkin suurien ja hurjien OLS:in, ErVin sekä Classicin rinnalla olisi mahdollista sementoida, täytyi sen eteen myös hommia tehdä ja pitää edelleen keskittyminen joukkueen vahvuusalueissa; enää ei haluttu lähteä vain taistelemaan ja selviytymään ja enemmänkin "hajota ja hallitse"- pelikirjalla.
Ja mitä mahtavin tositesti saatiin heti sarjan alkuun, kun viime kauden ykkösjoukkue ja pelkästään vahvistunut OLS päästiin haastamaan mobiiliverkkojen ulkopuolella Nallisportissa. Ja sanotaanko, että jos oli varaa pelata 20 minuuttia vähän ohi aiheen ja sitten semmoinen vajaa 40 minuuttia ns. ytimessä ja sillä saatiin 7-9 voitto napattua, niin olisi luullut viimeistenkin huutelijoiden hiljenevän (no eihän ne koskaan). Seuraavan päivänä pieni hyvänolontunne puski ehkä puseroista ja Merikoski venytti pelin jatkoajalle, josta kuitenkin pari pistettä naulattiin mukaan.
Seuraavaksi kaadettiin kotikaukalossa Peliveljet ja vuorossa oli tulinen derby Hirvirytkettä vastaan. Tässä pelissä tunne vei hieman liikaa voiton ja tasapeliä pidemmälle ei viimeistelytehokkuus vienyt, pilkut kääntyivät sitten Hirville. Tästä tappiosta kaivettiin ainakin kiukkua ihan kohtalaisesti ja seuraavassa pelissä Steelers saikin jäädä nollille! Mutta mitäs sitten tapahtui? Seuraavan päivän Porin reissu olisi voinut mennä Tommi Läntisen Via Dolorosan tahtiin, sillä Karhut oli kotonaan parempi ihan kaikessa ja aiheutti meillä kauden ensimmäisen nollapäivän. Onneksi pelitahti oli marraskuussa tiukka ja korjausliikkeitä päästiin hakemaan seuraavaksi taas kotona, kun vastaan saatiin nälkäinen ja liikkuva LeBa. Loppulukemat rallateltiin tällä kertaa ennätysmäisesti 19-4. Ailahtelevat otteet oli kuitenin huomioitu ja seuraavan viikonlopun Oilers- kohtaamista lähdettiin lähestymään teemalla "ei lähdetä luulemaan". Voitto tästäkin selkeästi eikä luultu oikeastaan missään vaiheessa, joten ihan 6/5 homma. Marraskuun lopulla alkoi kuulua jo huolestuttavia uutisia siitä, että joulukuussa ei välttis pelattaisi ollenkaan koska osassa Suomen tilanteet olis eskaloituneet taas huolella. Kuitenkin vielä kerran päästiin vääntämään, ja vastassa olikin ikäluokan pyhästä kolminaisuudesta Classic. Ja niin vaan taas noustiin voittajina tästäkin väännöstä ja päätettiin pelivuosi 2020 sarjan jaetulla kärkipaikalla.
"Mitä O2 on koskaan voittanut tai saavuttanut?"
Vuosi 2021 olikin sitten yhtä epävarmuuden aikaa. Tammikuun alussa ei pelattu eikä puolivälissäkään, kuun lopussa saatiin sentään Merikoskelle lupa tulla Jyväskylään ja meille lupa ihan pelatakin heitä vastaan. Yksi harkkapeli oli alkuvuodesta pelattu, mutta kyllä pitkä pelitauko tosipeleistä näkyi enempi tai vähempi, joskin vakuuttava voitto ja hyvä jälki-show tuostakin käteen jäi. Ja tuon pelin jälkeen menikin sitten Jyväskylä kiinni pariksi viikoksi, kun Vaihtari-Viivit ja Puntti-Penat ei suostuneet pysymään kotonaan. Kahden viikon harjoittelutauon jälkeen olikin sitten edessä ihan jopa yksi treeniviikko ennen kuin pelejä jo jatkettiin. Harvapa olisi uskonut että lauantainen Kontiolahden vierailu helmikuun 20. päivä olisi kauden viimeinen peli, mutta sitä se lopulta kuitenkin oli. Itse peli olikin sitten viihdettä useamman edessä, kummallekkaan joukkueelle ei 13 maalia kolmen pisteen voittoon riittänyt ja lopulta pilkuilla saatiin pari pistettä matkaan. Seuraavan viikonloppuna oltiin valmiita jo lähtemään Seinäjoelle ja haastamaan ensimmäistä kertaa sarjassa LASB/Heinola, mutta näin ei käynyt. Tästä käynnistyi todella pitkä epävarmuuden jakso, sillä pelejä ei ollut tiedossa hyvään toviin, joskin oltiin onnekkaita että harjoitella saimme. Treeniä kohti tuntematonta päämäärää jatkettiin koko helmi- ja maaliskuu, mutta maaliskuun lopussa tullut Liiton ilmoitus antoi myös vihdoin rauhan päättää kausi. Samalla päättyi myös joukkueen yhteinen, kaksi vuotta kestänyt toiminta, kun viimeiset treenit pidettiin maaliskuun viimeisenä päivänä.
"Tuurilla"
Sellainen kausi oli siis pähkinänkuoressa se. Paljon jäi kokematta, ja jopa enemmän kuin viime kaudella. Tosin, kun tätä osasi tällä kaudella myös enemmän jopa odottaa, niin v-alkuiset mielentilat jäivät huomattavasti vähemmälle kuin esimerkiksi viime keväänä. Silti, kylläjhän se moniakin varmasti harmittaa, että -05 ikäluokan absoluuttisesta paremmuudesta ei päästy C-ikäluokassa lainkaan mittelemään.
Mutta mitä tällä kaudella sitten lopulta saavutettiin, vai saavutettiinko?
Tai mitä saavutettiin kahden vuoden aikana? Joukkuepelin osalta edellisen kauden vahvan kääntöpelaamisen tueksi saatiin tänä vuonna jumpattua omaa pallollista peliä entistä strukturoidummaksi ja tätä kautta pystyttiin määrittämään jokaista vastustajaa vastaan itse sitä pelin tempoa. Myös puolustuspeliin tuotiin hieman uusia aspekteja, mutta kuitenkin pidettiin prosessi mielessä; meillä on vielä myös monia asioita, jotka tuodaan vastustajan kiusaksi vasta seuraavan projektin aikana ;)
Mutta vielä suuremmat onnistumiset nähtiin yksilötasolla, kun hurja määrä pelaajia pystyi nostamaan tasoaan viime kaudesta huomattavasti ja ratkaisijoiden kirjo kasvoi samalla todella laajaksi. Moni pelaaja rikkoi myös viime kauden piste-ennätyksensä, siitäkin huolimatta, että pelejä kertyi lopulta huomattavasti viime kautta vähemmän!
Muutokset pelaajistossa verrattuna edelliseen kauteen olivat verrattain pieniä, joten se helpotti myös joukkueen toimimista yhdessä heti alusta lähtien. Viime vuodelta tuttu treenien korkea vaatimustaso yhdistettynä positiiviseen ilmeeseen saatiin pääosin pidettyä myös mukana tällä kaudella, toki pelien puuttuminen kalenterista tiettyinä jaksoina toi omat vaikeutensa asiaan. Silti tästäkin kaudesta jäi joukkueen toiminnan osalta erittäin positiivinen fiilis!
Ainut mistä ei jäänyt positiivinen fiilis, olivat nämä väliotsikoissakin esiintyneet vähättelyt, jotka tulivat kaikella todennäköisyydellä (ja osittain varmuudella myös) vieläpä aikuisten suusta. Toisaalta, mikään ei voittanut sitä tunnetta, kun sai osoittaa nämä huutelut aiva höpöhöpö- puheeksi ;) Positiivisiakin kokemuksia saatiin toki ja ansaittuja kehuja sateli myös samassa suhteessa. Saimme myös kauden päätyttyä Instagram- tilillemme erittäin mukavan viestin eräältä nuorelta naapurikaupungin pelaajalta:
"Hienoa tekemistä! Paljon kehitystä tapahtunut eikä kenelläkään ole enää epäilystä ketä te olette ja olette todistanut että voitte voittaa kenet tahansa!"
Ylläoleva on oiva osoitus siitä kunnioituksesta, mikä etenkin nuorten keskuudessa vallitsee, monet aikuiset voisivat ottaa näistä kauniista sanoista mallia!
Jos siis kysytään tai mietitään näin jäkikäteen, onnistuttiinko tavoitteissa näiden kahden vuoden aikana, niin voin hyvällä omallatunnolla sanoa, että kaikki mitä oli mahdollista saavuttaa, niin ne myös saavutettiin :)
THE END
Kilpajoukkueen kuulumiset
Hah, luulitte jo että kirjoitan vain Edustusjoukkueen hommista ja tää kirjoitus oikeasti loppui jo tuohon äskeiseen. No ei!
Edustusjoukkueen ohella myös Kilpajoukkue O2-Jyväskylä II:n tarina on todella hieno. Joukkue pelasi edellisellä kaudella Ylialueellista Kilpasarjaa eikä tämän vuoden karsintoihin arvottu lohkojako ollut mistään helpoimmasta päästä. Joukkue pystyi kuitenkin tänä vuonna harjoittelemaan laadukkaasti heti alkukesästä lähtien isolla ringillä ja karsintoihin mennessä pelaamista oli jumpattu vuodentakaiseen verraten aika paljon enempi eteenpäin. Ja kun karsintojen avauspäivänä joukkue kaatoi sekä edellisellä kaudella SM:ää pelanneen Papasin että Pirkat, oli paikka Jatkokarsinnoissa jo varma, ja kun sielläkin jo yhdellä voitolla erittäin himoittu paikka 1-divisioonassa aukesi, vastasi Surriaiset yhdestä ikäluokan kovimmista yllätyksistä! Monta vuotta oli hehkutettu EräViikinkien "poikkeuksellista" tilannetta kahden kovan joukkueen voimalla tässä ikäluokassa, mutta nyt oli rinnalle noussut myös toinen seura, jolla oli tällä kaudella joukkueet sekä SM-sarjassa että Divarissa. Ja tämä kommentti ei ollut mitään ErVIltä pois, vähintään yhtä kovaa työtä Mosahallilla tehdään myös tämän ikäluokan kanssa!
Kauden aikana toki kävi selväksi, että Divarin kärjen rutiini oli hieman liikaa vielä Surriaisille ja lukemat saattoivat repsahtaa välillä hieman rumiksi. Toisaalta taas, joukkue onnistui voittamaan molemmat päävastustajansa ja osoittamaan näin, että joukkue on tullut valtakunnalliseen sarjaan myös voittamaan! Divarin osalta pelaaminen oli kuitenkin vallitsevasta tilanteesta johtuen jopa SM-sarjaa lohduttomampi, sillä sarjan joukkueet painottuivat alueille, joissa tautitilanne oli pahin. Joukkueen pelikausi jäi siis jopa Edustusjoukkuetta tyngemmäksi, mutta Surriaiset pelasi sitä vastoin sitten paljon harjoitusotteluita seuramme muita joukkueita vastaan ja sai näin pidettyä myös toiminnan kehittävänä ja mielekkäänä. Kaiken kaikkiaan myös O2-Jyväskylä II osalta voidaan olla erittäin tyytyväisiä kahden vuoden aikana saavutettuun, kun jo viime kauden jälkeen yhteensä kuusi pelaajaa siirtyi B-, C1- ja C2- Edustusjoukkueisiin ja tämän kauden kehitys oikeanlaisessa ympäristössä on vienyt vain yhä useampaa pelaajaa eteenpäin.
End of chapter - But not the end of the Story
Näin on päästy tämän tarinoinnin viimeiseen kappaleeseen ja on samalla aika kirjoittaa viimeiset virkeet tähän nollavitosten tarinan C-ikäluokan lukuun. Historiallinen pari vuotta siinä koettiin. Olimme seurahistorian ensimmäinen poikien ikäluokka, joka olisi saanut kotiedun pudotuspeleihin (ja tarkoitan viime kautta ettei tähän tule joku vinkumaan taas spekuloinnista), pelasi SM-sarjaa kahdella peräkkäisellä kaudella ja josta kaksi ikäluokkaa pelasi valtakunnallisia sarjoja kauden aikana. Ja paljon muutakin varmasti, mutta tässä nyt lähinnä osoituksena se, että konkreettisen palkinnon puuttumisesta huolimatta, me saavutettiin yhdessä AIKA PALJON.
Omalta osaltaan kirjoittaja voi vielä sanoa, että tämä kaksivuotinen on ollut parasta aikaa lajin parissa, mitä olen reilun kahdeksanvuotisen valmennusurani saanut kokea. Sekä tämä joukkue että ihan valtakunnalisesti koko ikäluokka on täynnä hienoja, taitavia ja erittäin asiallisia nuoria pelimiehiä joilla on todella valoisa tulevaisuus edessä vielä tämän lajin parissa. Kaikille kohdatuille vastustajille siis myös kaikesta ajoittaisesta huulenheitosta huolimatta todella iso peukku, Suomessa tehdään todella laadukasta työtä lajin parissa, toivottavasti polut kohtaavat mahdollisimman monen kanssa vielä myös tulevaisuudessa!
Erityiskiitokset ja kehut lähtevät etenkin ikäluokan monivuotisten kärkijoukkueiden suuntaan Ouluun, Tampereelle ja Helsinkiin; te olette näyttäneet tietä ja asettaneet riman sinne korkeudelle, mitä mekin lähdimme keväällä 2019 tavoittelemaan. Kärkiottelut viime ja tällä kaudella olivat kaiken hypetyksen arvoisia niin pelitapahtumien kuin tunnelmankin suhteen ja niitä tässä off-seasonilla jää aina eniten kaipaamaan. Näiden lisäksi myös tuliset derbyt Happeeta vastaan sekä erittäin hyvätasoiset väännöt rakkaita kilpakumppaneita Ilvestä, Karhuja ja SaiPaa vastaan ovat sellaisia, joita myös tulevaisuudessa haluaa kyllä kokea :)
Miten tämä matka sitten jatkuu?
Ensi kaudelle luvassa on varmasti muutoksia, kun nollavitoset siirtyvät B-ikäluokkaan (tai uudelta nimeltään P18, mutta selvennetään näitä sitten vielä tulevissa postauksissa :D). Samalla on arjessa edessä siirtyminen yläasteelta jatko-opiskeluiden pariin. Se, että kuinka monen ura O2-Jyväskylän paidassa tai salibandyn parissa jatkuu, sitä emme tiedä vielä. Ja siinä onkin se oma haikeutensa, minkä etenkin jokainen ikäluokkamme valmentaja tuntee tälläkin hetkellä; kaikkia noita tuttuja naamoja, keiden kanssa olemme saaneet tämän upean kaksivuotisen viettää, emme välttämättä tule enää toukokuussa näkemään, kun toiminta taas käynnistyy.
Mutta se on varma, että toiminta jatkuu ja toimihenkilöiden osalta myös erittäin tutulla pohjalla! Ja totta kai toiveissa on, että mahdollisimman moni pelaajista jatkaa myös tutussa porukassaan, sillä meidän tarina; se on vielä pahasti kesken, vaikka yksi luku nyt loppuun kirjoitettiinkin. Allekirjoittanut aloittaa pienen hengähdystauon jälkeen uuden 1+1- vuotisen projektin rakentamisen ja siinä projektissa toivottavasti haluaa myös mahdollisimman moni olla mukana, kun lähdemme seuraavan kahden vuoden aikana osoittamaan, että tämä C-ikäluokassa saavutettu oli vasta ensisoittoa sille, mitä B:ssä on luvassa!
Tämä saattaa siis olla loppu, mutta tämä on samalla myös uusi alku.
Lopuksi vielä kiitokset kaikille ikäluokan toiminnassa olleille pelaajille, valmentajille, toimihenkilöille, vanhemmille, yhteistyökumppaneille, vastustajille, bussikuskeille sekä tietty ABC- asemien kokeille; ei näitä tarinoita yksin rakenneta <3
KIITOS!
04.04.2021