D - tyttöjen kuulumisia

Kausi lähenee loppuaan. Sarjapelit on pelattu loppuun molemmissa sarjoissa, joihin osallistuimme.

Paikallisessa Zone-liigassa peleihin lähdettiin kaikki pelaa periaatteella ja pääteemana oli opetella uskaltamaan. Harjoituksissa harjoiteltujen asioiden vieminen peliin vaatii lukemattoman määrän toistoja ja ennen kaikkea uskallusta yrittää jotain itselle haastavaa asiaa. Laukaus, harhautus ja syöttö, lajin perusteet voidaan harjoitella vaikka kuinka luonteviksi, mutta jos niitä ei pystytä toteuttamaan pelitilanteessa, pelaaminen ei kehity. Uskaltamisessa ja kokeilemisessa kehityttiin ja mentiin eteenpäin, mutta paljon on vielä tekemistä myös tulevina kausina.

Salibandyliiton alaisessa Sisä-Suomen aluesarjassa pelasimme kevätkaudella eliittisarjaa yhdessä Länsi-Rannikon joukkueiden kanssa. Sarjasta erottui kärki selvästi muista joukkueista. Itse kuuluimme erittäin tasaiseen keskikastiin. Loppusijoituksissa useampi joukkue oli aivan muutaman pisteen sisällä ja jäimme pisteellä loppuhuipentumasta. Sarjasta saimme kuitenkin oppia siitä, millä tasolla ikäluokan huippu menee. Ja nyt jälkeenpäin voi todeta, että ikäluokan taso on jo osittain erittäin kova. Ja sille tasolle pääseminen vaatii jokaiselta pelaajalta valtavan määrän työtä.

Kokonaisuudessaan kausi on ollut vaihteleva. Välillä on mennyt kovaa ja kehitystä on tapahtunut. Välillä on ollut vaikeampia jaksoja ja harjoittelu ei nuoren ihmisen elämään ole oikein sopinut. Silti kaikki ovat menneet valtavasti eteenpäin ja uskallan sanoa, että kaikilla on ollut (ainakin enimmäkseen) hauskaa ja kaverisuhteita on syntynyt niin joukkueen sisällä kuin joukkueidenvälilläkin. Peleissä on tullut sekä onnistumisia että epäonnistumisia. Ja sehän parhaiten opettaa ja kehittää.

Kautta on jäljellä enää niin sanottu hupiosaston jutut, eli päätösturnaukset. Näissä yleensä voittoa tärkeämpiä juttuja ovat olleet yhdessäolo, hauskanpito ja kaikki muu pelin ulkopuolinen tapahtuma.Uskoisin että tämäkään vuosi ei tee poikkeusta asiaan.

Pikkuhiljaa katseet kääntyy jo kohti tulevaa. Kesä on salibandyn pelaajalle tärkeää aikaa. Peruskunnon kasvattaminen, lajitaitojen oppiminen ja kaikki muu mihin talvella on vähemmän aikaa jää paljolti kesän varaan. Ranta ja kaverit. Muut harrastukset. Ja jostain pitäisi vaan kaivaa aika ja motivaatio niiden omien salibandyn lajitaitojen kehittämiseen unohtamatta kuitenkaan viettää samalla hauska ja riemukas kesä.

Kirj. Valm. Hannu Sivelä

22.04.2019

Share |