Ampparinaiset saapuivat lumiseen Helsinkiin Mosahallille EräViikinkien vieraaksi isänpäivän salibandymatsiin. Bussissa oli hiljaista, kun suuri osa pelaajista oli jo valmiiksi eteläisessä Suomessa ja hyppäsi vasta loppumatkasta kyytiin. Häviäminen ei enää maistunut, siitä oltiin yhtä mieltä. Otteluun lähdettiin rohkealla, joku voisi kuvailla jopa vihaisella asenteella. Vastustaja kuitenkin pääsi heiluttelemaan maaliverkkoja jo ensimmäisen peliminuutin jälkeen. Ei kuulunut suunnitelmaan, mutta tästä ei lannistuttu vaan lähdettiin taistelemaan entistä kovemmin.
Ensimmäisessä erässä peli-ilmeeseen oltiin tyytyväisiä, jokainen taisteli jokaisesta pallosta viimeiseen asti. Pallo ei kuitenkaan löytänyt tietään vastustajan maalille tarpeeksi usein, joten maalinteko ei onnistunut. Erätauolle lähdettiin lukemissa 2-0, kun vastustaja rankaisi vielä muutama sekunti hyvin kyykkimämme alivoiman jälkeen.
Toisessa erässä Veera astui päättäväisenä kentälle, juoksi läpi kaikista ja survoi pallon maaliin. Kiian maila saattoi koskea palloon vielä ennen kuin se päätyi maaliin. Kisua ei valitettavasti tavoitettu kommentoimaan tilannetta. Maali piristi kummasti ja peliin päästiin taas hieman paremmin mukaan. Enempää amppariosumia ei kuitenkaan nähty, vaan erän lopussa vastustaja hyödynsi maalipaikkansa tehokkaasti latomalla kolme maalia. Peli-iloa lähdettiin etsimään pukukopista.
Kolmas erä alkoi mukavasti, kun Tiia painoi pallon maaliin. Amppareille tarjottiin mahdollisuuksia kunnon loppukiriin vastustajan jäähyillessä kahdesti. Palloa ei saatu verkkoon, vaikka ylivoima pyörikin nätimmin kuin aiemmin tällä kaudella. Erän lopussa kapteeni Myrtsi (hurja mies huraa, huraa) loi vielä toivonpilkahduksen tekemällä maalin. Tästä ei kuitenkaan enää noustu vaan vastustaja pääsi vielä kaunistelemaan pelin viimeisen osuman, jonka johdosta taululla oli lukemat 6-3.