C2: Kausi ohi - Mitä jäi käteen?

Kauden viimeisessä kirjoitelmassa käydään kattavan monologin kautta läpi kaikki merkittävimmät tapahtumat, mitä C2-poikien kausi sisälsi. Lue ja nauti, tai vaihtoehtoisesti, vain lue!

Helou! Salibandykausi 2019-2020; se tuli päätökseen 12.3.2020 klo 18:05, kun Salibandyliitto linjasi muiden lajiliittojen tavoin, että sarjat lyödään tämän kauden osalta pakettiin Koronaviruksen leviämisen taltuttamistoimena. Vaikka tämä oli odotettu ja varmasti vaadittavakin päätös, tuolla hetkellä, kun liiton tiedote tuli ulos, täytti minut ainakin pelkkä tyhjiö. Ei se helpotus ja ilo, mikä tuli tiukasta ottelusta saavutetun voiton jälkeen. Ei edes se pettymys ja turhautuminen, mikä tuli sitten vähän heikomman ottelun jälkeen. Ei, siinä sitä itseltään vain kyseli, että tässäkö se nyt tosiaan oli? Mitä nyt tehdään? Millon taas treenataan? Pienen ajatusten keräämisen jälkeen tehtiin päätös, että lyödään nyt ensi töiksi ainakin pieni breikki harjoittelulle ja palataan taas sitten huhtikuussa asiaan; kausi on ollut muutenkin jo tähän mennessä hyvin pitkä itse kullakin, joten pieni hengähdystauko tekikin varmasti hyvää. Toki tätä päätöstä tuki myös seuran linjaus pysäyttää kaikki toiminta maaliskuun ajaksi.

Surkuttelun, harmittelun ja Pääkallon palstoille jaarittelun sijaan tässä on nyt hyvä aika katsoa vähän taaksepäin tätä kautta ja huomata sen kautta, miten huikea polku tässä lähes 11 kuukauden jaksolla on yhdessä kuljettu. Aloitetaan kaukaa viime huhtikuulta:

23.4.2019

Noniin, tästä se alkaa. O2-Jyväskylän kauden 19-20 C2-poikien Try Outit ovat alkamassa ja seuraavan kolmen viikon aikana pitäisi päättää, millaiseksi muodostuu ikäluokan edustusjoukkue, ja toki myös samalla kilpajoukkue. Itselläni se samalla tarkoittaa ensimmäisen kauden alkua tässä seurassa, joskin osa pelaajista oli käynyt tutuksi edellisellä kaudella D1-Akatemian kautta. Jos jännitti varmasti poikiakin, niin voin paljastaa että aika paljon itseänikin. Kahdeksas valmentajavuosi oli alkamassa, toinen sellainen , joka alkoi Try Outeista ja nyt vieläpä ensimmäinen kerta, kun itse pääsi/joutui olemaan se viimeinen sana valinnoissa. Try outeilla oli porukkaa yhteensä lähes 50 pelaajan verran kahdessa eri ryhmässä; noin 30:lle piti siis tuottaa se pettymys, että tällä kertaa tie ei vielä edustusjoukkueeseen kävisi. Miten tiukat valinnat olisi edessä? Miten opettaa kaikki tässä kolmen viikon aikana käsittelemään se päätös, mikä ikinä täältä valmentajien suunnalta tulisikaan? Nämä ja jokunen muukin asia siinä mielessä liikkui, kun ensimmäinen harjoitus Palokan koulukeskuksella käyntiin puhallettiin. Try outeille tuli pelaajia useasta eri kauden 2018-2019 joukkueesta, ja todella paljon uusia nimiä ja kasvoja oli opeteltavana; helppoa ei valmentajan arjesta tulisi!

Ensimmäinen Try Out- tapahtuma Palokassa, hetkeksi saatiin molemmat ryhmät samaan kuvaan 

 

Try Outeilla myös pelattiin pari turnausta; Talent Cup Jyväskylässä sekä Hatsinan turnaus Mikkelissä.

13.5.2019

No siinä se kolme viikkoa nopeasti meni ja tuli vihdoin se päivä, kun päätökset oli lyötävä lukkoon ja myös julkaistava. Ihan helppo rasti ei ollut, sillä vielä puoli tuntia ennen "julkistamistilaisuutta" viimeisiä kinkkisiä valintoja vielä pohdittiin aika isosti ja puolisen minuuttia ennen oven avaamista saatiin se viimeinenkin nimi vasta paperille. Huhhuh, kevään jännittävin kohta oli ohi... Eiku niin joo; nämähän piti vielä tosiaan kertoakin! Jes, ei muuta kun kaikki kolmen viikon takaiset stressaavat kysymykset takaisin mieleen, samalla kun pyrki itsevarman oleettomasti kymmenien katseiden edessä tämän läpi lukemaan. Tuolla hetkellä ei käynyt ainakaan poliitikkoja kateeksi :D Noh, valinnat julkistettiin ja 17+2 nimeä O2JKL/MuurY C2-edustusjoukkueeseen valittiin, kun taas loput lähes 40 nimeä ohjattiin kilpajoukkue O2-Jyväskylä II:n listoille. Ja ei muuta kun seuraava stressaava jakso käyntiin; kuinka paljon soraääniä tulisi valinnoista, ja ketkä kaikki seuraavan viikon aikana paikkansa vastaan ottaisi. Pari päivää myöhemmin lyötiin myös jo kauden 19-20 harjoitukset käyntiin, hieman pelaajien treenitauoista riippuen ryhmät olivat välillä yhdessä ja välillä erikseen. Siitä se nyt pikkuhiljaa käynnistyisi. Pari viikkoa myöhemmin tuli myös sekä Edustukselle että Kilvalle tietoon syksyn SM-karsintojen lohkojako. 

21.6.2019

Kesäharjoittelua takana ensimmäinen jakso ja tämän päivän harjoituksista aloitettaisiin myös kolmen viikon Omatoimiharjoittelun jakso, sporttikielellä siis OT (lue: ootee). Samalla toteutettiin myös jo hetken aikaa suunniteltu jako Kilpajoukkueissa, jossa pelaajat jaettaisiin vielä kerran, tällä kertaa Kilpa 1- ja Kilpa 2- joukkueisiin. Olimme nimittäin kohdanneet sellaisen positiivsen yllätyksen, että kaikki Kilpajoukkueeseen ohjatut pelaajat päättivät Amppareissa myöskin jatkaa, jolloin yhden Kilpajoukkueen koko nousi aivan liian suureksi. Jaolla pyrittiin vielä myöskin hieman saamaan pelaajia sellaisiin porukoihin, joihin tämän hetken treenimotivaatio olivat sopivimpia. Kilpa 1- joukkue olisi myös se, joka tulisi SM-karsintoihin lähtemään, Kilpa 2 taas aloittaisi kautensa alueellisesta Haastajasarjasta syksymmällä. Jaon mukana saatiin selkeyttä myös joukkueiden toimihenkilötilanteeseen, jolloin harjoittelu päästiin OT- jakson jälkeen aloittamaan myös Kilvassa hieman selkeämmällä pohjalla. Samalla myös Edustusjoukkueen rinkiin nostettiin yksi pelaaja lisää, ja tässä vaiheessa kaikissa kolmessa joukkueessa (O2JKL/MuurY, O2-Jyväskylä II ja O2-Jyväskylä III) oli pelaajia mukana yhteensä 57!

Edustuksella oli ennen OT-jakson aloitusta takanaan jo muutama oikein hyvä treeniviikko sekä kaksi harjoitusottelua, joissa oltiin annettu molempien kaupungin C1-poikien joukkueiden kustannuksella jo melkoinen myrskyvaroitus siitä, mitä olisi tällä kaudella luvassa! Itselläni jäi harmittavasti pari viikkoa vähemmälle osallistumiselle, mutta kyllä pystyi myös etenä Vierumäeltä ylpeänä seuraamaan, miten heinoja nuoria miehenalkuja tähän ikäluokkaan oli valikoitunut; hieno kausi olisi vielä edessäpäin!

Harjoituspelit potkaistiin käyntiin jo kesäkuussa sekä Happeen että O2JKL/MuurY:n C1-poikia vastaan

15.7.2019

OT-jakso taputeltu ja molemmat joukkueet kerääntyneet jälleen yhteen, kun kesäharjoittelun jälkimmäinen jakso käynnistettiin Ampparipesässä ja Vaajakoskella. Ensimmäisinä vuorossa olivat pelaajapalaverit, joissa käytiin läpi joukkueiden yhteiset pelisäännöt, asetettiin tavoitteet syksylle ja valittiin myös joukkueiden kapteenistot. Edustusjoukkueen tavoite oli selvä: SM-sarjaan haluttiin päästä ja sen eteen oltiin myös valmiita tekemään sen vaatima määrä töitä; viime vuosinahan olivat nuo SM-paikat Keski-Suomea melko isosti kiertäneet, joten itsestäänselvyytenä asiaa ei voitu pitää, vaikka lohkojako hieman meitä suosikin. Kilpajoukkueella tilanne oli sitten hieman toinen, sillä arpaonni suosi sillä kuuluisalla "kuolemanlohkolla", joka vilisi edelliskauden Aluemestareita ja Loppuhuipentumajoukkueita. Tavoitteeksi asetettiin yksinkertaisesti lähteä pelaamaan voitosta joka pelissä, ja hakemaan ennen kaikkea tärkeää kovien pelin kokemusta kohti pitkää kautta. Harjoittelu jatkui molemmilla ryhmillä päämäärätietoisesti kohti elokuuta ja karsintoja, ja kuumassa Jyväskylän kesässä hikoitliin 3-5 kertaa viikkoon niin laji- kuin fysiikkaharjoituksissakin, joukkueen omissa iltatreeneissä ja seuran järjestämissä aamutreeneissä. Harjoituksissa mentiin kovaa ja tasokkaasti, mutta samalla muistettiin pitää joukkueen tärkeimmästä säännöstä kiinni: salibandyn pitää aina olla myös hauskaa ja mukavaa (ja sitä kautta myös helppoa ja kivaa ;)) Myös itselle harjoittelu tuntui erittäin mukavalta, kun kasassa oli porukka, joka teki joka ikisessä treenissä aina kaikkensa ja kilpailu harjoitusten sisällä pysyi koko ajan korkealla; väittäisin, että samanlaista tilannetta ei niin hirveän monessa joukkueessa tässäkään ikäluokassa ole, itsekään en ollut nimittäin samanlaiseen porukkaan vielä seitsemän kauden aikana törmännyt! Pelattiin myös heinä-elokuussa reilu määrä harjoitusotteluita, joissa saatiin entistä paremmin kuva siitä, että kyllä tällä kaudella saisi jokunen isomman kaupungin sählyniilo ihmetellä, että mikäs joukkue tämä nimihirviö Jyväskylästä (ja Muuramesta) onkaan.

Kilpa 1 sai puolestaan juuri ennen SM-karsintoja erittäin mieluisen lisän valmennukseensa, kun joukkueen vastuuvalmentajana aloitti edellisellä kaudella vielä Divaria O2-Jyväskylän riveissä pelannut ja tällä kaudella 2.divisioonaa O2JKL Akatemian riveissä dominoinut Juha-Pekka Manninen, jonka johdolla Kilpa 1:sen peliin alettiin pikku hiljaa saada entistä enemmän rakenteita ja pysyvyyttä, joskin joukkueen valmentajatilanne oli muutenkin erinomainen Juhiksen sekä kolmen osaavan laji-apuvalmentajan (Joni Ruhtila, Kimmo Nieminen, Ville Pennanen) käsissä.

Kesällä pelattiin muun muassa Grankulla IFK:ta vastaan Mikkelissä

SM-karsinnat 24.-25.8.2019, Imatra ja Pori

Tuosta hetkestä mentiinkin sitten tasan kuusi viikkoa eteenpäin, kun ne jännittävät ja koko kauden kulun määrittävät SM-karsinnat koittivat. Molemmat ryhmät hyppäsivät pidemmälle road tripille, kun Edustus suuntasi Itään Imatralle ja Kilpa 1 puolestaan Länteen ja Poriin. Edessä oli molemmilla joukkueilla tiukka neljän ottelun setti sekä myös ensimmäinen pelireissu tämän nykyisen joukkueen kanssa. Edustuksen osalta kesän opit olivat menneet loistavasti perille, ja vaikka ei aivan ikäluokan kärkihaastatetta missään pelissä saatukaan, niin neljä voittoa ja maaliero 37-9 ei jättänyt jossittelun varaa kellekkään! Reissu meni kokonaisuudessakin hyvin ja yö Imatran hotellilla meni yhtä kummitusta ja yhtä pyörätuolicasea lukuunottamatta ihan putkeen. Valmentajan näkökulmasta SM-karsinnat ovat aina se kauden tärkein hetki, koska joukkue on saatava huippuiskuun näiden parin päivän ajaksi, sillä pienikin epäonnistuminen ja ohi oman potentiaalin- suorittaminen tulisi kalliiksi koko loppukauden osalta. Nyt kuitenkin saatiin kyllä kaikki asiat osumaan juuri kohdilleen eikä viikonlopun peleissä ollut lopulta erityisemmin jännitettävää, oli vain hieno katsoa kun pojat nauttivat pelaamisesta; hyvät tulokset tulivat sitten kivasti siinä sivussa :)

Kilvalla sen sijaan Porissa oli odotetun kova savotta edessä ja avauspäivän hyvästä taistelusta huolimatta voittoja ei irronnut, sen sijaan huhupuheissa pelaajille jokusen porilaisen flickan snäpit ja puhelinnumerot irtosi (nämä edelleen näin maaliskuussakin vielä huhuja). Molempien joukkueiden karsintaurakka päättyi siis yhteen viikonloppuun ja tästä seuraavan viikon Vierumäen Salibandyakatemian ensimmäisen leirin (tästä lisää seuraavassa kappaleessa) jälkeen alkoikin pienen lepoatauon jälkeen valmistautuminen kohti seuraavia koitoksia; SM-sarjaa sekä Eliittikarsintoja.

SM-paikka otettiin Imatralla riemulla vastaan!

Vierumäen Salibandyakatemia

Kaudella 2019-2020 osallistuimme myös koko ikäluokan voimalla Vierumäen Salibandyakatemiaan, johon Amppareiden joukkueet olivat osallistuneet jo kolmen edellisen vuodenkin ajan 02-04 ikäluokissa. Akatemia koostui neljästä kolmen päivän leiristä kauden aikana, joista ensimmäinen alkoi heti SM-karsintojen jälkeen, joten siksi tähän väliin tarinaa kappale Vierumäen taipaleestamme. 

Akatemian leirit koostuivat monipuolisesti laji- ja fysiikkaharjoittelusta sekä peleistä, testeistä, luennoista, itseopiskelusta, ryhmäytymisestä sekä (tietenkin) ruokailuista; tiivistettynä pääsimme siis yhteensä 12 päivää elämään tällä kaudella sitä kuuluisaa urheilijan elämää Vierumäen Urheiluopiston hulppeisiin  olosuhteisiin. Akatemiaan osallistuivat meidän lisäksemme Pelicans C2 Lahdesta, Sudet C2 Kouvolasta sekä LASB D1 Lahdesta, joten paljon uusia tuttujakin kauden aikana Akatemian kautta saimme. Mukana omien valmentajien lisäksi Akatemiassa olivat mm. mentori Jere Vasarainen, pelaajille oppejaan jakaneet Mikko Kohonen ja Miko Kailiala, valmentajille erittäin mielenkiintoisia keskusteluita pitänyt Tsekin maajoukkueen päävalmentaja Petri Kettunen sekä moni muu Vierumäen valmentaja.

Kaiken kaikkiaan neljä leiriä Vierumäellä tarjosivat todella hienon kokemuksen kaikille meille, ja jokaiselle tarttui varmasti jotain mukaan tästä Akatemiavuodesta. Leireille ei menty vain pelaamaan ja pitämään hauskaa (toki hauskanpidostakaan ei hirveämmin tingitty, pelaajakohtaisia kommelluksia kannattaa kysellä asianomaisilta :D) vaan oikeasti myös oppimaan ja hakemaan uusia työkaluja joukkueen omaa toimintaa varten tuonne arkitekemiseen. Itselläni Akatemiasta jäi aikalailla vain hyvää sanottavaa, ja toivottavasti tulevillakin kausilla Amppareiden joukkueet jatkavat edustamista Vierumäellä :)

 

Syyskausi

Sm-sarja käynnistyi 28.9. turnausmuotoisten pelien vaiheella, kun B-lohkossa pelannut "Pörriäiset"- lempinimen itselleen lunastanut Edustusjoukkue kohtasi neljän pelipäivän aikana ensin kaikki A-lohkon joukkueet. Edessä oli mun muassa "paikallispelit" heti aluksi SB Welhoja ja SB Heinolaa vastaan sekä odotettu kohtaaminen ikäluokan ykkösen Oulun Luistinseuran kanssa. Turnausmuotoiset pelit pelattiin läpi erinomaisella menestyksellä, kun kahdeksasta pelistä tarttui mukaan peräti kuusi voittoa, niukka tappio OLS:lle sekä se kuuluisa "ohipeli" Kooveeta vastaan. Mukaan mahtui kuitenkin erinomaisia pelejä, kuten 5-4 voitto ikäluokan top-3 joukkueisiin kuuluneesta Classicista sekä 12-4 pöllytys Oilersia vastaan. Peli näytti kaikin puolin hyvältä ja ehjän 45-minuuttisen pelaaminen ei tuntunut enää ongelmia tuottavan. Marraskuussa oli kuitenkin edessä taas uusi haaste, kun yksittäiset ja täysimittaiset 3x20 minuutin pelit käynnistyivät oman lohkomme joukkueita vastaan. Ehjän kuusikymppisen pelaaminen olikin nimittäin taas aivan uusi juttu, kun siihen eivät nimittäin monetkaan Salibandyliigan joukkueetkaan tänä päivänä pysty. Pientä ailahtelua meilläkin otteissa oli, mutta syyskauden yksittäisistä otteluista muistoiksia jäi muun muassa komeat voitot Ilvestä ja Karhuja vastaan vieraissa, todellinen havaijipallo-ottelu Tepsiä vastaan Turussa sekä omalla tavallaan ikimuistoinen ottelu legendaarisella Mosalla ikäluokan toista ykkösjengiä, ErVi Pohjoista vastaan. Kaiken kaikkiaan syyskausi meni meiltä kuitenkin juuri sinne potentiaalin maksimeille yksittäisistä ailahteluista huolimatta, kun tauolle siirryttiin lohkon kakkostilalta, minkä tiedettiin olevan myös meille se realistisin tavoite runkosarjassa; joskin sekin vaatisi erityisen kovan onnistumisen, sillä B-lohko oli tasoltaan todella paljon A-lohkoa kovempi ainakin kärkiviisikon osalta. Loppukesä ja syksy olivat meille myös erittäin reissurikkaita harjoituspelit mukaan lukien, tästä kalenterista voi jokainen halutessaan kilometrit laskea (neljän kuukauden ajalta): Tampere, Mikkeli, Imatra, Kajaani, Tampere, Lempäälä, Tampere, Helsinki, Turku ja Pori. Pre-seasonilla pelattiin kerran Jyväskylässä, sarjassa jopa kahdesti tuolla jossakin väleissä. Toki tämä tarkoitti myös sitä, että keväällä ei liiemmin tarvinnut reissata :) 

Kilpa 1 puolestaan karsi syyskuun lopussa Ylialueelliseen Eliittisarjaan. Joukkueen potentiaalin tiedettiin riittävän Eliittisarjaan jos vain kaikki osuisi karsinnoissa kohdilleen. Valitettavasti kaiken osuminen kohdilleenkin osui todella lähelle, sillä paikka Eliittisarjassa jäi ainoastaan kahden maalin (!) päähän, siitäkin huolimatta että saldo karsinnoista oli kolme voittoa ja kaksi tappiota. Tästä kuitenkaan ei joukkue masentunut, sillä myös Ylialueellinen Kilpasarja pystyi tarjoamaan todella laadukkaita pelejä, ja Kilpasarjassa joukkue pystyi myös kierrättämään kokoonpanoaan huomattavasti rohkeammin ja samalla keskittymään pallollisen tekemisen kehittämiseen. Joulutauolle siiryttäessä myös "Surriaiset" lempinimen lunastanut joukkue löytyikin sarjan toiselta tilalta. Myös Surriaiset sai reissata oikein mukavasti syyskaudella: Pori, Ylöjärvi, Hämeenkoski, Masku ja Turku; ei varsinaisesti ihan nurkan takana mikään noista.

Kilpa 2- joukkue aloitti myös kautensa vihdoin lokakuussa ja vaikeasta kauden alusta huolimatta joukkue pääsi pikkuhiljaa vuoden loppua kohden nappaamaan siitä punaisesta langasta kiinni, ja voittojakin alkoi napsahdella tasaisella tahdilla reissurikkaassa, Länsirannikolle painottuneessa Ylialueellisessa Haastajasarjassa (yksi joukkue Tampereelta, sitten Riihimäki, Sastamala, Forssa ja loput ihan pirun paljon kauempana :D). Joukkueen valmennuksesta vastasi tällä kaudella Mikko Stranden. 

Joulutauolle mentäessä siis tilanne oli kaikissa ikäluokan joukkueissa erinomainen ja oikein hyvillä mielin voitiin pari viikkoa vetää henkeä ja syödä kinkkua, ennen tiukan kevätkauden alkua, kun panokset kovenisivat entisestään.

Paljoa ei keritty syksyllä kotona pelata, mutta pari kertaa kumminkin

Historiallinen kevätkausi - monella tapaa 

Kevätkausi starttasi Pörriäisillä jo heti vuoden ensimmäisenä viikonloppuna, joten aika nopeasti vuosikymmenen vaihtumisen juhlistamisen jälkeen piti treenikentille jo palata. Tammikuu alkoi heti tiukalla kamppailulla ja kotivoitolla NST:tä vastaan Palokassa, ja samassa kuussa käytiin vielä napsimassa vierasvoitot Vantaalta ja Lappeenrannasta ennen pitkää kotiotteluiden putken aloittamista. Helmikuussa pääsimme myös osaksi historian tekemistä, kun yhteistyössä Muuramen Yrityksen kanssa veimme ensimmäistä kertaa ikinä SM-sarjan pelit Muurameen. Kulttuurikeskuksella miteltiin 8.-9.2. todellinen juniorisalibandyn superviikonloppu, kun me kohtasimme Ilveksen ja ErVin ja samoina päivinä C1-pojat pelasivat myös omat sarjapelinsä 1-divisioonan kärkijoukkueita Nibacosta ja Speveä vastaan. Jo varsinaiseksi ikäluokan El Clasicoksi noussut Pörriäisten ja Ilveksen kohtaaminen oli jälleen nimensä veroinen, kun tällä kertaa pisteet jäivät meille niukasti 5-4 loppuluvuin, ja samalla varmistui myös paikka jo kevään jatkopeleihin. ErVi sen sijaan tarjosi jälleen näytteen ikäluokan kärjestä, ja hyvästä pelistämme huolimatta saimme todeta, että vielä tällä kaudella ei ollut vielä meidän aika toista ikäluokan suurta ja mahtavaa kaataa. Kaiken kaikkiaan Muuramen salibandyviikonloppu oli erittäin onnistunut tapahtuma, ja siitä on kiittäminen kaikkia järjestelyihin osallistuneita. Helmikuussa saimme vielä sarjan pelitauolla erittäin mielenkiintoisen vieraan harjoitusotteluun Palokkaan, kun Merikoski SBT Warriors tuli Keski-Suomeen valmistautumaan omiin koviin kevätkoitoksiinsa. Maaliskuun alussa meillä oli panoksena vielä sarjan kakkostila, kun meidät viime vuoden puolella Turussa mankeloinut TPS saapui Palokkaan vierailulle. Nyt kääntyi asetelmat toisin päin ja Pörriäiset varmisti kaksi kierrosta ennen loppua kakkostilan komealla 16-3 kotivoitolla kauden 116-päisen kauden ennätysyleisön edessä. Valitettavasti viimeinen ottelumme tällä kaudella oli melko mollivoittoinen, kun meille panoksettomassa pelissä veitsi kurkulla pelannut Karhut vei pelitapahtumia 1-7 vierasryöstöllä.

 

Muuramessa tehtiin historiaa! :) 

 

Kilpa 1 jatkoi keväällä vakuuttavaa kulkuaan Kilpasarjassa ja joukkueen peli näytti erittäin vapautuneelta, onnistumisiakin tuli todella laajalla rintamalla. Sarjassa erottui selkeästi kärki ja tyvi, kun esimerkiksi kärkipeleissä Surriaiset löi Ilves II:n 5-4 ja kärki niukan 3-4 tappion LASB:lle, mutta sarjajumbo Masku/Wirmo kaatui esimerkiksi 15-0, SC Läsimäkikin 2-10. Kymmenestä pelistä joukkue napsi kahdeksan voittoa keväällä ja loppusijoitukseksi jäi sarjan kärkipaikka.

Molemmat joukkueet olivat täysin valmistautuneita pelaamaan runkosarjojensa viimeiset ottelut 14.3. Maskussa ja Hämeenkoskella, mutta valitettavasti Koronavirus päätti tämän kauden pelit pari päivää ennen tuota. Sarjakaudet jäivät siis pelaamatta loppuun, mikä harmitti aivan suunnattomasti, sillä Pörriäiset olisivat päässeet parin viikon päästä aloittamaan puolivälierät, ja vieläpä hyvin todennäköisesti "paikallisväännöllä" SB Heinolaa vastaa, Surriaisillakin olisi ollut edessä Kilpasarjan loppuhuipentuma.

Joukkueiden tilastoja omista sarjoistaan voit tarkastella alta:

SM-sarja (turnausmuotoiset+yksittäiset)

Kilpasarja 

Haastajasarja

Tilastopoimintoina nostetaan muutama erittäin kova yksittäinen suoritus: Edustusjoukkueen kuopus, 2007- syntynyt Aatu Knuuti sijoittui lopulta koko C2-poikien SM-sarjan pistepörssin NELJÄNNEKSI kovalla pörssisaldolla 27+31=58, sarjan kovimman kolmoskentän ketjukavereiden Eeli Mätön (26+18) ja Marius Niemelän (20+13) säestäessä erinomaisesti. Maalivahdeista Vili Avikainen oli tasaisesti pelanneista maalivahdeista sarjan tilastokakkonen ErVin Kalle Saastamoisen takana torjuntaprosentilla 82,46%! Kilvan pörssikärki oli tiukan taistelun jälkeen Juuso Hyvärinen lukemalla 13+10=23, Aleksi Hokkasen seuratessa heti perässä tehoin 11+11=22. Kilpa 2:sen pörssikärjeksi itsensä taituroi Daniel Eskelinen lukemilla 16+8=24.

Toki henkilökohtaisia tilastoja tärkeämpää on tarkastella joukkueiden kokonaispanosta koko kauden aikana: Edustusjoukkue osoitti heti kesästä lähtien olevansa valmis taistelemaan ikäluokan kärkeen nousemisesta ja sen me ennakkoluulottomasti teimmekin ja löimme monelle ikäluokan suurelle seuralle luun kurkkuun! Pelasimme koko kauden pirtsakkaa ja iloista salibandyä, ja pelaamista pystyttiin säätelemään vastustajien mukaan. Tärkeinpänä asiana nähtiin kuitenkin se, että kun kolme kertaa viikossa kaikilla on kivaa tulla harjoituksiin ja yhtä iloisina sieltä myös aina lähdettiin pois, niin hirveitä taikatemppuja ei pelillisesti tarvinnut tehdä, että pelillinen menestys tuli siinä samalla. Myös kaikkien pelaajien kehityskaaret kauden aikana olivat erittäin positiivisia, joten ei tätä hirveämmin meidän omasta osuudesta pahaa sanotavaa jäänyt. Ja sama koski myös Kilpajoukkueiden tekemistä. Pelaajien kehityskaaret olivat huimia kauden aikana, ja monet pystyivät nostamaan tasoaan kauden edetessä isoin askelin, muistaen silti, ettei tämän lajin kovin vakavaa tarvitse olla. Lisäksi ikäluokan pelaajamäärä ei laskenut kauden aikana lainkaan, vaan päinvastoin; uusia tiedusteluita pelipaikoista ikäluokan joukkueisiin saatiin tasaiseen tahtiin koko kauden ajan. Voimme siis antaa itsellemme todella isot aploodit tämän kauden suorituksesta!

Lopuksi vielä ehkä tarjotaan jo pieni vastaus tuohon otsikon kysymykseenkin; eli mitä tästä kaudesta nyt käteen jäi? Tietysti valitettavasti päälimäisenä pettymys siitä, että ratkaisuhetket jäi kokematta. Mutta kun mennään tuon asian taakse, ja katsotaan koko tätä tietä, mitä tässä on huhtikuusta 2019 asti kuljettu, niin onhan tämä ollut huikea matka! Itselle ja varmasti monille pelaajillekin tämä oli iso hyppy tuntemattomaan. Aikaisempien vuosien joukkueet osiltaan hajosivat, kun tasojoukkueet nyt ensi kertaa muodostettiin. Piti opetella entistä enemmän kantamaan vastuuta omasta tekemisestä. Piti oppia tunnistamaan omat vahvuudet ja heikkoudet ja tekemään töitä näiden ominaisuuksien kehittämiseksi, jotta jokainen pystyi vastaamaan uusien joukkueiden ja sarjatasojen tarjoamiin vaatimuksiin. Piti opetella toimimaan erilaisten ihmisten kanssa, kuin on ehkä ennen tottunut. Piti oppia, että jos tässä lajissa kohti huippua haluaa kehittyä, niin mitä sen eteen tulee tehdä. Piti oppia voittamaan oikein ja myös häviämään oikein; kaikki lopputulokset tuli käsitellä oppimisen kannalta. Mutta piti myös muistaa se allekirjoittaneen tärkein ohje: Salibandyn pitää olla ennen kaikkea hauskaa!

Ensimmäinen kauteni tämän upean ikäluokan ikäluokkavalmentajana alkaa tämän kirjoituksen myötä olla loppusuoralla ja katseita suunnataan jo kovasti kohti ensi kautta. Tämä oli tosiaan itsellenikin ensimmäinen kausi, kun ikäluokkavalmentajana toimin ja ensimmäinen kerta ikinä, kun toimin valtakunnallista sarjaa pelaavan joukkueen vastuuvalmentajana. Samaan aikaan tuli ajatella pelaajien kehittymisen kannalta tärkeitä asioita; missä kukakin harjoittelee ja pelaa milloinkin, mutta myös pelillinen menestyminen hakkasi tuonne takaraivoon aina vähän väliä; saanko nyt varmasti mitattua kaiken sen potentiaalin, mikä tästä joukkueesta voidaan irti saada. Toki kentällä kaikki on kiinni pelaajista itsestään, mutta pelillisissä asioissa valmentajan täytyy pystyä antamaan ne oikeat raamit, miten asioita voidaan toteuttaa. Epäonnistumisen käsittely kuuluu myös itselle tärkeäksi osaksi prosessia; mitä olisi pitänyt tehdä toisin, että täysin hallussa ollut peli Kooveeta vastaa, joka hävittiin 3-1, olisi käännetty voitoksi? Mihin olisi mpitänyt pelin aikana kiinnittää huomiota, kun TPS teki meidän verkkoon 10 maalia? Miten ErVi päästettiin 1-7 karkumatkalle? Mutta myös toiselta kantilta pitää osata ajatella: Miten ohjeistaa pelaajia silloin, kun meillä on 10 maalin johto jo alla? Miten pelataan se päätöserä johtoasemassa? Mitkä on ne perusteet siihen, että pelin aikana muutetaan kokoonpanoja? Kattava ja mahtava oppimisprosessi tämä kausi ennen kaikkea oli, enkä voi olla mitään muuta kuin kiitollinen tästä kaikesta jo koetusta. Ison kiitoksen jaan ehdottomasti korvaamatonta työtä tehneelle ikäluokan valmennusportaalle: Joni Ruhtila, Ville Knuuti, Juha-Pekka Manninen, Kimmo Nieminen, Ville Pennanen, Joni Laurinaho ja Mikko Stranden sekä tietysti joukkueenjohdolle ja vanhemmille upeasta taustatyötä ottelutapahtumien ja muiden aktiviteettien eteen, jolloin itse sai keskittyä vain ja ainoastaan olennaiseen. Kiitos Jaakko Kaistiselle yhteistyöstä viime- ja tämän kauden aikana. Kiitos kaikille ikäluokan lähes 60 pelaajalle, jotka tässä ikäluokassa sitä päivittäistä valmentajien läksytystä jaksavat kuunnella. Kiitos kaikille muille SM-sarjan joukkueille unohtumattomasta kaudesta. Ja tietysti: kiitos kaikille näiden kieli poskessa kirjoitettujen runokokoelmien lukijoille, kiva jos jaksoi kiinnostaa. Myös somessa onnistuttiin erinomaisesti; yhden kauden aikana seuraajamäärä Instagramissa nousi jo komiasti yli 700, ja sisältö sai paljon kiitosta ympäri Suomen!

Olisikohan siinä jo aikalailla kaikki, mitä tältä kaudelta voi sanoa? Ei ole, mutta enempää ei kukaan jaksa lukea :D Nyt puhalletaan hetki henkeä, potkitaan koronat pois terveyttä häiritsemästä ja aletaan sitten taas yhdessä valmistautumaan kohti kautta 2020-2021; tehdään siitä vielä tätäkin kautta hienompi tarina!

Kiitos ja/tai anteeksi, Palaillaan taas!

- Joona

15.03.2020

Share |