C2: Ei pisteitä eikä edes ilmaista kahvia

Viime lauantain käänteet suodatetussa muodossa, ketään kritisoimatta.

Heipskukkuu, kohta pääset alta lukemaan C2-poikien Edustusjoukkue Pörriäisten koitoksesta viime lauantaina Mosahallilla, kun väännettiin SM-sarjan B-lohkon kärkisijasta EräViikingit Pohjoista vastaan. Sitä ennen kuitenkin heti alkuun huomautus: kuten monet lauantain peliä seuranneet muistanevat, ottelussa nähtiin hyvin epätoivottuja tapahtumia muiden kuin pelaavien joukkueiden puolesta ja ne kohdat on jätetty tästä raportista pois. Kiitos ymmärryksestä ja anteeksi kaikille, jotka eivät aikaisemmista kommenteista pitäneet. Toisaalta, mitä niihin tulee, niin mielipide ei ole vaihtunut edelleenkään ja siksikin niitä on turha tässä toistella.

EräViikingit Pohjoinen - O2JKL/MuurY

LT 7 - 4

Matka alkoi sen verran aikaisin lauantaiaamuna, että allekirjoittanutkin tunki ensimmäistä kertaa tällä kaudella tyynyn laukkuun mukaan (pakkausohjeen löytää IG:stä). Harmittavasti reissuun jouduttiin lähtemään ilman toista pörssikärkeä ja joukkueen ylivoimaisimman soittolistan omaavaa Eeliä, jonka kuume piti sängynpohjalla. Menomatka kului hyvin normaaleissa tunnelmissa, joukkueen soittolista pauhasi, osasi pelasi jotain todella hämmentäviä kännykkäpelejä (joku heitti kuulemma keihästä 185 metriä, melko seppiä nuo on!) ja osa pelasi korttia (ei kuulemma rahasta, valvonta oli silti päällä koko ajan). Parin pysähdyksen ja vajaan kolmen tunnin matkanteon jälkeen alkoi häämöttää tutunnäköisiä rakennuksia ja vihdoin myös se Mosabacka- kyltti, josta tiedettiin että nyt voi laittaa jo kenkiä jalkaan. Hallilla odotti positiivinen yllätys; meillä oli kerrankin pukkari, johon mahtui yli 10 ihmistä kerrallaan (kiitos ErVille tästä!). Kopissa tutut höpinät, pihalla futikset vankilasäännöillä ja pallolämpöjen kautta valmistautumaan matsiin. 

1.erä

Ottelu käynnistyi odottavissa merkeissä ja ErVi taisi alussa pari ihan kohtuullista maalipaikkaa saada, mutta ei mitään sen ihmeellisempää. Sen sijaan Pörriäisten kakkoskenttä tarjosi shokkihoitoa heti ajassa 1:46, kun kapteeni Samuel Maja iski Joonas Lehtosen syötöstä pallon maalin edustalta maaliin ohi ErVI- vahti Kalle Saastamoisen. Se olikin sitten 33% sen erän laukauksistamme, sillä maalista saatiin ilmeisesti sellainen kuvitelma, että se kannattaa aina pelata tuonne maalivahdin syliin asti ensin, ennen kuin maalintekoa edes yritetään. Monta vetopaikkaa tuhlataan turhaan kierrättelyyn ja sen sijaan annetaan ErVille avaimet heidän omaan kääntöpeliinsä, joka sekin tuotti ihan hyvin maalipaikkoja, jotka Vili kuitenkin napsi helpohkosti kiinni. Eniten päänvaivaa Amppareille tuotti duo Emil Ollikainen-Santeri Kärki, joka tuntui joka vaihdossa saavan estelyistä huolimatta jos jonkinlaista tonttia aikaan. Pitkään tuntui siltä, ettäErVi saatiin pidettyä hyvin kurissa, kunnes ajassa 14:29 isäntien "kolmoskentän" yritys tuottaa tulosta. ollikainen liikahtaa omalta tontiltaan vasemmalta keskelle, ja tutkapari Kärki löytää hänet myös siitä. Ollikainen iskee ykkösellä pallon verkkoon, kun meidän peitto on juuri sen sekunnin sadasosan myöhässä. Tuosta maalista kerkeää kulua vain minuutin verran, kun Pörriäisviisikolle sattuu erittäin musta hetki; Kärki saa pallon omalla alueellaan ja lähtee murtautumaan kohti Pörriäisten aluetta. Pitkään odotellaan, kuka olisi se pelaaja joka väliin uskaltaa mennä. Noh, tällä kertaa ei arpaonni osunut kenenkään kohdalle, vaan Kärki pääsi melkoisen vapaasti laukomaan pallon maaliin ja erätaukolukemiksi 2-1. Erän lopussa oli ErVillä vielä tilaisuus iskeä myös ylivoimalla, kun jouduimme rikkomaan omalla alueellamme, mutta AV oli tällä kertaa timanttia!

2.erä

Toinen erä alkaa hämmentävissä merkeissä, kun Pörriäiset joutuu aloittamaan sen yksin, kun ErVin poikia ei vaan näy eikä kuulu, vaikka 12 minuuttia tulee täyteen. Erä päästään siis aloittamaan hieman yllättäen YV:llä, kun kotijoukkue vihdoin paikalle saapuu ja ottaa jäähyn pelin viivyttämisestä. YV ei ihmeitä tuota kuitenkaan, toki myös ErVin alivoima oli erittäin kontrolloitua eikä tiloja liikaa ollut käytettävissä. Kun erää on takana reilut viisi minuuttia, sattuu erikoinen hetki, kun ensin ajassa 25:34 ErVille vihelletään rankkari ja ainoastaan kymmenen sekuntia myöhemmin puolestaan meille. Erotuksen avain se, että me emme iskeneet siitä maalia, ErVi ja Ollikainen puolestaan kiemurteli melkoiset kiemurat sääntöjen rajamailla ja neppasi pallon maaliin. Erä jatkuu ehkä pienoisessa ErVin painostuksessa, mutta meidänkin puolustustaminen on todella mallikasta, eikä niitä aivan huipputontteja ihan hirveästi tarjota, ja ErVi joutuu roiskimaan hieman. Sen sijaan omaan hyökkäyspelaamiseen saadaan hieman suoraviivaisuutta lisää, ja sitä kautta myöskin maalipaikkoja. Yrittäminen tuottaa myös tulosta vihdoin ajassa 33:37, kun Aatu Knuuti pääsee keskustasta ampumaan pallon maaliin Marius Niemelän syötöstä ja kaventamaan pelin 3-2:een. Ja alle minuutti myöhemmin helähtää udemman kerran ja kotiyleisön kulmat kohoavat hieman, kun Pörriäiset jostain Jyväskylästä nousee otelussa tasoihin! Väinö Heikkilä pelaa keskialueella hyvän syötön oikealle, josta Elias Hakkarainen tällää kauden tulisimmalla kudilla pallon yläkulmaan ja digitaalit lukemiin 3-3. Erän loppuun saadaan vielä oiva tilaisuus mennä johtoon, kun ErVi saa jäähyn kädellä pelaamisesta. YV pyöri jo hieman paremmin kuin edellisellä kerralla, mutta maaliin asti palloa ei vieläkään saatu. Toiselle rätauolle mentiin erittäin mielenkiintoisista lukemista 3-3. 

3.erä

Kolmas erä olikin sitten se, joka kävi useamman kerran suodattimen läpi, ennen kuin se saatiin julkaisukelpoiseksi. Mutta anyways, erän alku on Pörriäisiltä mitä kammottavin, aikaan 41:51 ensimmäinen jäähy ja ErVi ylivoimalle. Yllätys yllätys, nuori herra Ollikainen kiittää ja kanttaa; 4-3. 14 sekuntia myöhemmin Chris Oja pelaa kulmassa 1vs1- tilanteen upeasti, ajaa maalille ja kiittää myös; 5-3. Mutta onneksi 27 sekuntia myöhemmin saadaan se omakin kone käyntiin ja päästään taas peliin mukaan; Jami Markkasen tarkka syöttö vapauttaa Aatun puolittaiseen läpiajoon, ja ErVi- puolustuksen estelystä huolimatta Aatu taituroi pallon maaliin. Jos näihin tapahtumiin olisi peli saatu päättää, olisi voitu olla jo edes jotenkin tyytyväisempiä. Peliä oli kuitenkin vielä jäljellä ja aluksi päästiin jopa hyvällä höngällä ja jalalla hakemaan tasoitusta. Sitten tapahtui jotain, minkä voitte lukea tilastoista ja mitä ei sen enempää kommentoida. Tiivistelmänä: ErVi iski ylivoimalla ensin ajassa 53:21 lukemat 6-4:ään ja loppuluvut neljän maalin Ollikaisen toimesta ajassa 57:55, nämäkin ylivoimalla. Kun erästä oli lähes puolet kyykitty alivoimalla, ei viimeisillä kahdella minuutilla enää ollut oikein paukkuja kavennusosumia iskeä, vaikka luovutettu ei ennen loppusummeria.

Ottelun tilastot

Tallenne (YouTube)

Se ottelu siis oli ja meni. Pieniin asioihin tällä kertaa tulos ratkesi: ErVi iski tuomarifoorumeilla pyörineestä rankkaristaan, me emme omastamme. ErVi naulasi 3/6 kertaa ylivoimalla, me 0/3. 5vs5- pelissä oltiin kyllä todella tasaisia ja sitä olisi mielellään enemmänkin pelannut :D Peli oli kuitenkin meiltä todella hyvä esitys kokonaisuudessaan ja samalla myrskyvarotus jälleen sarjan muille kärkijoukkueille, että ehkä meidätkin kannattaa ottaa tosissaan. Isäntien #86 Emil Ollikainen jatkoi täysin päättömän tehokasta kauttaan tällä kertaa tehoilla 4+1, joten ihan ei nyt tavoitteessa onnistuttu, mutta helmikuussa uusi yritys. Tällaiset pelit ovat omalla tavallaan myös niitä tärkeitä kasvattavia kokemuksia, jos nyt haluaa ne mainitsemattomat tapahtumat positiivissävytteisesti esittää.

Bottom line oli kuitenkin se, että kyllä ErVi tässä kamppailussa voiton täysin ansaitsi ja oli kyllä parempi joukkue, joskaan ei ehkä kolmea maalia parempi. Ottelu oli kuitenkin kauden yksi tasokkaimmista molemmille joukkueille ja helmikuun kohtaamista Muuramessa odotetaan varmasti jo molemmin puolin. 

Pelin jälkeen käytiin vielä kanapastalla (tai no, pastaa siinä ainakin oli, onnekkaat löysivät myös kanaa) viereisessä lounaspaikassa, jossa kohdattiin päivän ehkä suurin järkytys (kyllä, suurin järkytys!); kahvi ei kuulunut ruuan kanssa ilmaiseksi. Päätimme olla tukematta kyseistä riistoa ja hypättiin bussin kyytiin, ja päästiin kotimatkalle heti, kun Väinön treffit loppui. Paluumatkalla käynnistyivät taas myös Julius "Card shark" Kilpikosken Vierumäeltä tutut korttipelit, jossa pöydällä nähtiin niin seteleitä kuin Visa- korttejakin. Lahdessa oli vielä odotettu pysähdys, sillä osa oli koko päivän suunnitellut ostavansa Renkomäeltä jättimäisiä keksejä. Muuten paluumatka sujui semi- iisisti ja Jyväskylässä oltiin takaisin jo ihmisten aikaan seiskan jälkeen.

THE END.

Bonuksena liitän loppuun yhden allekirjoittaneen ja nimeämättön henkilön välisen sananvaihdon toiselta erätauolta:

"Anteeksi, jos saan pyytää, niin voitteko tosiaan näyttää noissa vapareissa, että kumpaan suuntaan ne oikein annetaan? Se on ehkä teille selvää, mutta tuonne penkille se ei aina ihan ole selvää, kummalle se vapari annetaan. Kiitos"

Vastaus:

"Joo siis mehän vihelletään yleensä semmosia pelejä, missä ei tarvii näyttää, kummalle se vapari on. Niin ei näissä aina muista."

Tästä vetäköön kaikki omat johtopäätöksensä siitä, oisko näin hyvästä salibandyottelusta saanut joillakin henkilöstöratkaisuilla vielä paremman. Jääköön asian käsittely nyt viimeistään tähän.

Kasvutarina jatkuu tulevana lauantaina marraskuun viimeinen päivä, kun vuoden 2019 ensimmäisessä ja viimeisessä kotiottelussa vastaan asettuu Tikkurilan Tiikerit Vantaan subtrooppisista sademetsistä.

26.11.2019

Share |