O2 lähti viimeiseen turnaukseen harvinaisen selvästä tilanteesta, kahdella voitolla kausi mahdollisesti jatkuisi nousukarsinnassa, mutta yhdenkin pisteen menetys tietäisi ampparilaumalle jumalattoman pitkää kesälomaa. Keskipäivän poltteessa ensimmäisenä vastaan tulisi asettumaan amppareiden kanssa samoista sijoista kamppaileva Happee III ja lounastauon jälkeen sarjapaikastaan pelaava SC Luppo.
O2 II - Happee III
Ensimmäisessä ottelussa vastaan asettui tosiaan aina vaarallinen ja yllätyksellinen Happee III. Ottelu lähti vauhdikkaasti käyntiin ja O2 siirtyi 1-0 johtoon jo 51 pelatun sekunnin jälkeen kun Tohtori Hytönen laittoi, spiritual leaderin, Esko Väisäsen syötöstä vessemäiseen tapaan kuulan tuhannen kilopondin voimalla verkkoon. Johto ei kuitenkaan kauaa kestänyt kun Happee pääsi rokottamaan tasan minuutti edeltävästä.
Seuraavat kolme maalia tulivat puolestaan ampparipelaajien Fat Pipejen lavoista, kun Juha Väisänen, Arttu Isopahkala ja Jere Oksanen laittoivat kuulan reilun 4 minuutin sisään kolmesti Happee maaliin. Tässä vaiheessa joukkueessa jo hennon tovin vaikuttanut orastava maalinteko-ongelma vaikutti vain kaukaiselta pahalta unelta. Samassa ajassa myös ensimmäiset ampparipelaajista alkoivat ilmeisesti jo öljytä lanteitaan voitontanssia varten, sillä erän loppuun Happee pääsi rokottamaan O2-puolustusta ja maalivahti Taiskan vartioimaa maalia kolme kertaa. Ensimmäiselle erätauolle lähdettiin siis tasalukemista 4-4.
Toiseen erään ei O2-penkillä suurempia käärmekeittoja ehditty keittää, sillä erätauon pituus turnausmuotoisissa sarjoissa on aivan liian lyhyt tähän. Perusteeseinä toiseen erään lähtiessä olivat siis kaikille tutut: pelataan omaa peliä, pallo liikkuu nopeammin kuin mies, hyökkäys on paras puolustus ja mattinykäsmäinen, se voittaa joka tekee enemmän maaleja. Heti erän alkuun tuomarit huomasivat vastustajan pelanneen törkeästi ja passittivat Happee-pelaajan miettimään tekosiaan kahdeksi minuutiksi toimitsijoiden hellään huomaan. Yleensä ylivoimalle pääseminen tarkoittaa maalipaikkoja ja ylivoimalla pelaavan joukkueen pallonhallintaa, mutta O2 näytti kuinka homma tehdään väärin. 2 minuuttia tehotonta ja mielikuvituksetonta pallon liian hidasta liikuttamista ja laidoissa pyörimistä, jonka kruunasi 8 sekuntia ylivoiman päättymisen jälkeen Happeen 4-5 johtomaali.
Maalista sisuuntuneena kuitenkin Tohtori Hytönen laittoi jo seuraavassa vaihdossa taas maaliverkkoa kireälle ja toi O2:sen tasatilanteeseen. Toinen erä olikin loppuun saakka tasainen, vaikka O2 ei päässyt aivan samanlaisille maalipaikoille kuin ensimmäisessä erässä. Erän loppupuolella molemmat onnistuivat vielä kerran maalinteossa kun Arttu Isopahkala pöllytti toisen kerran ottelussa maaliverkkoa erittäin tyytyväisen tyttöystävän valvovan silmän alla. Toiselle erätauolle siis ERITTÄIN kutkuttavasta 6-6 tilanteesta.
Kolmanteen erään lähdettiin siis samoista lähtökohdista kun kahteen edelliseenkin, tasatilanteesta ja samoilla teeseillä (mainittu edellä). Ottelun kolmas erä oli ampparilaumalta ottelun selkeästi heikoin ja todellisten maalipaikkojen saaminen (tyhjämaali) tuotti suuria hankaluuksia koko joukkueelle ja erittäin kokenut Happee käytti omansa tehokkaasti. Viimeisellä vitosella Happee laittoikin pallon kolmesti putkien väliin ja varmisti tällä tuloksella sen, että O2 ei pelaa tämän kauden päätteksi noususta 3. Divisioonaan ensi kaudeksi. Loppulukemat Happeelle 6-9.
Ottelu jätti paljon toivomisen varaan, sillä joukkue oman tapojensa mukaan, käytti maalipaikat hyväkseen enintään tyydyttävällä tasolla. Paljon enemmän olisi ollut otettavissa, mutta,tällä kertaa se ei vaan maistunut. Tämä lopputulos tarkoitti sitä, että kauden viimeiseen peliin Luppoa vastaan O2 lähtisi pelaamaan ilman paineita. Jännitettävänä oli vielä se kuka herroista Hytönen, Selin, Turunen voittaisi joukkueen sisäisen pistepörssin. Myös maalivahtilegenda Jani Huotari pelaisi, ainakin tällä erää, viimeisen ottelunsa ampparinutussa.
SC Luppo - O2 II
Ensimmäisen ottelun tappion vuoksi toiseen otteluun voitiin siis lähteä paineettomasta tilanteesta. Ottelu saikin vauhdikkaan startin kun sisäisen pistepörssin voitosta kamppailevat Ville Selin ja Vesa Hytönen laittoivat tuulemaan ja Selin pääsi kiskaisemaan keskustasta hirveällä laukauksella ampparit maalin johtoon. Ja vain minuutti edellisestä tuhlaajapoika Jussi Kemppi pompotteli pallon maalineduskahakasta punaisten väliin, 2-0. Tämän jälkeen Luppo pääsi rokottamaan ensimmäisen kerran maalivahti Huotaria ja paljon toivottu nollapeli oli jo kahdeksan peliminuutin jälkeen kuopattu. Erän loppupuolella, vastoin pöytäkirjoja, hyökkääjänä pelannut Kalle Manninen nosti O2:sen jälleen kahden maalin edelle. Tästä vain minuutti ja Niko Räsänen latasi ottelun viidennellä kantalaukauksellaan pallon tolpan juureen. Seuraavassa vaihdossa tuli vähemmän yllättäen se kuuluisa “maalin jälkeinen vaihto” ja Luppo pääsi rokottamaan vain yhdeksän sekuntia edellisestä. Ensimmäiselle erätauolle lähdettiin siis 4-2 tilanteesta.
Toisen erän alkuun Luppo kiri taas maalin päähän. Tässä vaiheessa O2-penkiltä kuului ensimmäisiä selkärangan katkeamisia ja “me ollaan hävitty tää peli” -huutoja. Mutta ei se hätä ollut oikeasti tämän näköinen. Ajassa 20:45 Kalle Manninen vei illan toisellaan Ampparit 5-3 johtoon ja muutama minuutti tästä Tohtori Hytönen, tällä kertaa Selinin syötöstä jo kolmen maalin johtoon. Erän loppuun O2 sai vielä ylivoiman, mutta kaikille tuttu tehottomuus nosti jälleen päätään ja lisämaaleja ei nähty.
Kolmannen erän alkupuolella O2 pääsi jälleen kokeilemaan ylivoimaa ja tällä kertaa pallo löysikin tiensä maaliin asti, kun Kalle Manninen täydensi hattutemppunsa! Tässä vaiheessa kaikki ottelun 10 katsojaa pitivät kuitenkin hattunsa tiiviisti päässään eikä kentältä tarvinnut niitä siivoilla. Neljä minuuttia edellisestä ja jo hattutempun tehnyt Manninen täydensi illan pörssejään vielä neljännellä maalillaan ja ottelu vaikutti lopulta olevan ohi ja niinhän se olikin.
Tämän jälkeen vielä kaksi eri Lupon pelaajaa rikkoivat salibandyliiton asettamia sääntöjä ja joutuivat miettimään tekemisiään jäähypenkillä. Kahden miehen ylivoimaa ei vielä ampparilauma pystynyt käyttämään hyväkseen, mutta ajassa 44:19 Niko Räsänen ampui jo ottelun toisen maalinsa hillittömällä laukauksella. Tässä vaiheessa on hyvä tietää, että ennen ottelua Niko lupasi tehdä pari ja hän teki pari. Laukaisuprosentti jäi kuitenkin 20 laukauksen myötä 10 %:iin.
Tässä tilanteessa kiinnostavin asia oli enää se, että kuka kolmikosta Hytönen, Selin ja Turunen lopulta veisikään sisäisen pistepörssin. Kaikki kolme olivat tasapisteissä, mutta Turunen enemmillä maaleilla johti pörssiä. Lopussa tapahtuikin erittäin epäurheilijamainen ja törkeä temppu, kun pörssivoittoa havitellut Selin vei, kauden avausmaalia metsästäneeltä, kapteeni Janne Heikkiseltä pallon lavasta ja toimitti sen suoraan kulmassa istuneille pallopojille. Aivan ottelun loppuhetkillä Tohtori Hytönen sai vielä tilaisuuden nousta ykköspaikalle, mutta laukaus puolittaisesta läpiajosta osui ainoastaan ylärimaan, tolppaan ja lopulta maaliviivaan. Tämän johdosta anopin synttäreiden vuoksi toisen ottelun väliin jättänyt Tuomas “Kusti” Turunen oli lopulta kauden tehokkain ampparipelaajista.
Ottelu päättyi siis Amppareiden 9-3 voittoon, joten maalivahdilegenda Jani Huotari sai uralleen voittoisan lopun. Toimitus ja koko joukkue haluaakin kiittää Jania vuosistaan joukkueen tiilimuurina ja toivoo menestystä ja ennen kaikkea jaksamista tuleville vuosille!