Seuran yhteystiedot

O2-Jyväskylä ry
Puheenjohtaja
Kari Jauhiainen
Puh. 040 550 4268
sähköp: o2jkl [at] kotikone.fi

O2 Blogi

Tulevat ottelut

25.2.2012 10:00
Naiset - Classic II Ottelupaikka » 25.2.2012 18:00
PIsku - Naiset Ottelupaikka »

Pelatut ottelut

20.2.2012 18:00
Happee tytöt - Naiset2 - 0 » 12.2.2012 15:00
RoPo - Miehet 12 - 17 »

Rakkaudesta lajiin

Keskiviikko 9.11.2011 - Anssi Huisman


Lepakkovuoro, Batman, Yövuoro. Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Vaikka aihe onkin melko lailla loppuun asti jauhettu, ajattelin puristaa siitä vielä yhden blogin.

Esimerkki elävästä harrastesalibandysankarin arjesta: kirjoitan tätä tekstiä aamujunassa. Kello on 6.20 ja noin kerran viikkoon toistuva työmatka Helsinkiin on alkamaisillaan. Silmäluomet painavat jälleen aika lailla. Luomien painavuus ei johdu BB:stä, nettipokerista tai penkkiurheilusta. Syy löytyy vähän lähempää sydäntä.

O2:n edustusjoukkueen maanantain treenit ovat päättyneen Monnarilla noin seitsemän tuntia sitten. Kotona olin kello 23.20, suihkun, ruokailun ja lyhyen venyttelyn jälkeen valmiina nukkumaan 00.30. Jalat jatkoivat tietysti juoksemista vielä tämän jälkeenkin, mutta nukkumaan oli mentävä vaikka väkisin. Herätyskello raastoi hereille 5.40.

Tämä ei ole mikään henkilökohtainen valitusvirsi, tiedän että muutama joukkuetoverini menee joka aamu kukonlaulun aikaan töihin, oli edellisenä iltana treenit tai ei. En myöskään halua valittaa olosuhteista. Jos olisimme parempia pelaajia, meidän ei tarvitsisi treenata keskellä yötä. Edellä kuvattu tilanne on vain yksi esimerkki kaikista niistä pienistä uhrauksista joita erilaisten kaukaloiden, kenttien ja juoksuratojen ympärillä joka päivä tehdään.

Vaikka hankalat treeniajat aina sylettävät ja niistä purnataan, näissä lepakkovuoroissa kuitenkin tiivistyy jotenkin hienolla tavalla se into, joka motivoi aikuiset miehet harrastamaan vaikka sitten yöunien kustannuksella. Jotain maagista vetovoimaa niissä hämyisissä halleissa on oltava; jotain joka kokoaa lauman sählyjanareita paikalle illasta, viikosta ja kaudesta toiseen.

Veikkaan että vaikka sama salivuoro loppuisi puoliltaöin, tai vaikka puoli kahdelta, samat naamat, omani mukaan lukien, hankaisivat siellä sitä samaa syöttömyllyä ihan yhtä tosissaan.

Ja juuri tuo into, halu pelata vaikka keskellä yötä on se tekijä, jonka takia omakin urani jatkuu edelleen.

Anssi Huisman

Kirjoittaja on monivuotinen O2:sen miesten edustusjoukkueen pelaaja ja mediamoguli.

Avainsanat: Salibandy, Lepakkovuoro


Kommentoi kirjoitusta

Kommentti:*

Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini: