O2-perhe 10 vuotta

Perjantai 7.10.2011 - Kari Jauhiainen

Mistä kaikki sai alkunsa? Ennen kuin O2 syntyi nykyinen miesten edustusjoukkue tahkosi Happeen kakkosjoukkueena miesten 2.divisioonaa. Happeen edustuksessa pelasivat silloin Mika Kohonen ja kumppanit. Happeessa oli myös kova kakkosjoukkue, joka hamusi kovempia pelejä ja nousua 1. -divisioonaan. Olihan meillä legendaariset Arska ja Nakki, kuitenkaan Hodea, Karria, Tonia ja muita kovia pelimiehiä unohtamatta. Valmennus oli rautainen, osaava ja määrätietoinen. Joukkue, pelaajat ja taustajoukot halusivat enemmän. No tämähän ei ollut sallittua, koska sarjamääräykset eivät antaneet silloiselle joukkueelle tätä mahdollisuutta. Kiitos Happeen toimijoiden, yhteisymmärryksessä kakkosjoukkue sai perustaa oman seuran ja lähteä kokeilemaan nousua 1. -divisioonaan.

Vuoden 2001 keväällä joukkue perustettiin ja uusi seura O2-Jyväskylä syntyi. Niemessä kumpusi tämä tausta mistä olimme lähteneet. Ensimmäisellä kaudella pelattiin jopa Happeen vanhalla logolla. Salibandypallo jossa oli maila ja pieni teksti nr.2. Silloin meidät tunnettiin Happeen farmijoukkueena ja kakkosjoukkueena.

Kausi 2001-2002 oli yhtä voittoa. O2 meni rutiinilla koko kauden ja kauden lopussa Porin Karhuja vastaan saadun voiton jälkeen oli nousu 1. -divisioonaan varmistettu. Samppanjat kuohuivat ja se, mitä oltiin lähdetty hakemaan saatiin. Kaikki olivat tyytyväisiä ja odottavaisia mitä uusi sarjataso tuo tullessaan.

Kausi 2002-2003 alkoi jo aikaisin keväällä ja treenaaminen tulevaan seuran ensimmäiseen 1. -divisioonakauteen alkoi. Joukkue treenasi kovaa Laajavuoren ja Harjun maastossa. Harjun jerkkumäki, portaat ja Laajavuoren nousu tulivat kyllä tutuksi. Jätkät oli kesän aikana viritetty huippukuntoon. Ykkösdivaria pelattiin silloin kahdessa lohkossa ja saimme pelata itälohkossa Tapanilan Erän, NST:n ja muiden kovien joukkueiden kanssa. Ennakkoluuloton O2 näytti kauden aikana, että ei tästä oltu turhaan haaveiltu. Sarjassa oli ainoastaan yksi kovempi porukka Tapanilan Erä. 

Kausi 2003-2004 alkoi samaan malliin. Tapanilan Erä oli edellisenä kautena noussut liigaan ja O2 tahkosi 1.divisioonaa Lovisan Torin ja NST kanssa tasatahtiin. Kausi oli kova ja vaativa. Matkusteltiin ja oltiin joukkueen kanssa lähes joka arkipäivä ja viikonloput. Tiukassa sarjassa O2 kuitenkin näytti edelleen kovalta nipulta ja sijoittui sarjassa kolmanneksi.

Uutuudenviehätys haihtui

O2 oli mennyt samalla nipulla Happeen kakkosjoukkueesta O2:sen edustukseen asti jo useamman vuoden. Alkoi olla muutosten aika ja vaihtuvuus joukkueessa oli väistämätön. Uutuuden viehätys alkoi haihtua, divari oli monen osalta nähty. Tiedettiin mitä se vaatii, mutta oltiinko valmiina se tekemään. Seuraavat kaudet 2004-05 ja 2005-06 mentiin jo vaisummin. Ehkä vain suurin nälkä oli jo mennyt eikä nähty tulevaisuutta jota varten tehtäisiin töitä. Niinpä väistämätön oli edessä. Joukkue putosi kaudella 2005-06 divarista. Putoaminen varmistui paikallispelissä jo edesmennyttä SC Bluesia vastaan. Sekin dramaattisimmalla tavalla, kun vastustaja ratkaisi ottelun tekemällä alivoimamaalin jatkoajalla. Mutta O2:sen 1. -divisioonan taru oli jo kauden aikana syöty useammassa kuin yhdessä pelissä. Oli varmaan kaikilla peiliin katsomisen paikka ja niinpä joukkue ansaitsi tippumisen. 

Kauden päätteeksi moni mietti mitä tehdä ja minne lähtisi, sillä uusi alku olisi varmaan raskas.

Tässä vaiheessa pitää jo kiittää niitä kaikkia kavereita jotka olivat antaneet kaiken vapaa-aikansa tämän joukkueen puolesta sekä taistelleet menestyksestä. Paljon oltiin yhdessä nähty ja todella hyviä muistoja jäi tästä ajasta. Ennen kaikkea kiitän Juha Hirvosta ja Kari Ritvasta ilman teitä ei tätä tarua olisi tullut.

Tässä vaiheessa oli vedettävä pikkaisen henkeä, sillä niin suurta se oli ollut ja putoaminen oli raskas, erittäin raskas.

Putoaminen kakkoseen loi pohjan tämän päivän seuralle

Keväällä 2006 mietittiin pienellä porukalla jatkuuko O2 taru…

Syvällisen mietinnän jälkeen päätettiin, että ei me tähän tätä jätetä ja aloitimme käytännössä alusta. Kauden 2006-07  2. -divisioona meni odotetusti. Vaikeaa oli, mutta todella hieno ja hyvähenkinen joukkue taisteli keväällä sarjapaikan säilymisen ja O2:sen historialle uuden alun. Uudet O2 tähdet olivat syntyneet Arskan ja Nakin tilalle. Mahtavaa!

Seuraavan kahden kauden aikana O2 yhdistyi hienon seuran Jyväskylä Tahdon kanssa. Tätä myötä O2 sai uutta tarvitsemaansa energiaa. Samoihin aikoihin O2 aloitti ensimmäiset junnuille tarkoitetut kerhot. Ensimmäistä kertaa pitkästä aikaa tutui että olimme Seura isolla S:llä.

Enää ei puhuttu pelkästään yhdestä isojen miesten joukkueesta vaan O2 perheestä, Amppareista. Tässä matkan varrellahan O2 profiilia oli hiottu uuteen uskoon ja seuralle oli väsätty äkäinen Amppari-logo. O2 kiittää Riku Liimataista logon tekemisestä.

Mitä me nyt olemme? Olemme Jyväskyläläinen salibandyyn erikoistunut seura, joka tekee juniorityötä ja antaa myös isommille pelaajille mahdollisuuden harrastaa salibandyä. Seura tarjoaa kaiken tasoista toimintaa. Kilpaurheilujoille on omat joukkueensa ja harrastelijoitakin muistetaan. Joukkueet toimivat hyvin itsenäisesti, mutta kuitenkin O2 perheessä yhdessä toimien. O2 on luonut mahdollisuuden jäsenilleen harrastaa ja kehittyä salibandyn parissa hyvin toimivan seuran siipien alla. Kaiken tämän mahdollistavat ne useat mahtavat ihmiset jotka uhraavat oman vapaa-aikansa tämän upean harrastuksen käytettäväksi.

Kiitän kaikkia seuran toiminnassa mukana olevia ja olleita henkilöitä. Sunnuntaina 9.10. juhlitaan tätä 10 vuoden taivalta ja muistellaan vanhoja O2:sen järjestämässä 10 v tapahtumassa Jyväskylän monitoimitalolla.

Kari Jauhiainen, puheenjohtaja O2-Jyväskylä ry

Kirjoittaja on toiminut menneen kymmenen vuoden aikana seurassa pelaajana, valmentajana ja puuhamiehenä