Seuratoiminnan maalintekijät eivät näy aina kentällä

Tiistai 9.8.2011 - I-P Airola

Salibandyliiton ilmoittautumiset on taas lyöty lukkoon, ylempien sarjojen otteluohjelmiakin on jo julkaistu, ja kohta puoliin putkahtavat liiton uunista ulos myös sen valtavan massan (myös joukkueiden keskipainoilla mitattuna) eli erilaisten alasarjojen turnauskalenterit.

Kesä on taas tuonut salibandykartalle uusia seuroja ja hyydyttänyt vanhoja. Monet joukkueet odottelevat kädet syyhyten ensimmäistä kauttaan virallisissa sarjoissa. Joissain porukoissa on vaihtunut suurin piirtein vain nimi, joissain taas on pantu läjään jotakuinkin kokonaan ennen lajia kokeilematon nippu pelimiehiä tai -naisia.

Pääosin uudet joukkueet on rekisteröity niille alemmille sarjatasoille, mutta virta on käynyt myös ylemmillä tasoilla. Esimerkkeinä mainittakoon vaikkapa miesten liigasta pudonnut Trackers, joka pani hynttyyt entistä tiukemmin yhteen hämeenlinnalaisen junnutyön kanssa ja pelaa tulevalla kaudella Divaria (huom! sarjalla uusi nimi) kantahämäläisen edustussalibandyn naftaliinista kaivetulla nimellä Steelers.
Tai sitten keravalainen Kaneetti, joka laajemman keskiuusimaalaisen yhteistyön seurauksena kiertää jatkossa maita ja mantuja nimellä Blackbirds United.
Tähän väliin muuten allekirjoittaneen yhden miehen puhtaan suomen kielen vaalimisen lautakunnan on pakko huokaista syvään.

Näiden pitkäksi venyneiden pohdistusjorinoiden jälkeen päästäänkin sitten seurojen taustoihin. Useastihan salibandyseuran toiminta näyttäytyy suurimmalle osalle - myös isolle osalle pelaajista - vain kentällä. Pallo(t) heitetään kaukaloon joko treeneissä tai peleissä ja sitten mailat kolisevat. Mitä liikuntasalien ulkopuolella näiden hetkien ulkopuolella tapahtuu, on monille asia, josta he eivät välttämättä ole kovinkaan kiinnostuneita.

Seuran - ja pelkästään yhden joukkueenkin - toiminta vaatii valtavasti työtunteja, jotka suurimmassa osassa salibandyseuroja painetaan puhtaasti talkoilla. Mitä useampi on tätä taakkaa jakamassa, sitä pienemmäksi jää tietysti yhdelle ihmiselle lankeava siivu.

Jos nyt ei mennä ihan siihen byrokratiaan, mitä pelkästään seuran (yhdistyksen) perustaminen ja sen vuosittainen pyörittäminen vaatii, lista on silti vielä pitkä.
Jonkun pitää ilmoittaa joukkue sarjaan, sille pitää varata salivuorot, salien avain pitää käydä hakemassa (kauden jälkeen palauttamassa), joukkueelle pitää laskea budjetti, toimintamaksut pitää laskuttaa, peliasut pitää tilata ja painattaa, samoin joukkueen varusteet....
Kaudella pitää järjestää turnauksia ja/tai otteluita, kasata niihin kaukalo, järjestää toimitsijat ja joskus järjestyksenvalvojatkin, maksaa erotuomaripalkkiot... Päälle pitää vielä järjestää kyytejä vierasotteluihin.
Lisäksi mahdolliset muutokset otteluohjelmissa ja harjoitusajoissa pitää tiedottaa koko joukkueelle, etteivät pelaajat turhaan kolkuttele talvipakkasissa lukossa olevia liikuntahallien ovia.
Ja niin edelleen.

Yleensä joukkueista ja seuroista onneksi löytyy näitä puurtajia, jotka tämän kaiken tekevät mahdollistaakseen muiden (ja mahdollisesti siinä sivussa omansakin) kitkattoman harrastamisen. He eivät voi jättää tekemättä hommiaan oli joukkue sitten tappio- tai voittoputkessa. Joukkue tuulettaa kentällä tehtyjä maaleja ja voittoja, ja pyrkii voittamaan sarjansa ja saavuttamaan paikan ylempänä. Taustaihmisetkin tästä tietysti iloitsevat, mutta samalla taka-ajatuksissa saattaa jyskyttää: kuka hoitaa kaikki lisääntyvät velvoitteet ensi kaudella, jos me tästä nousemme, ottelumäärä lisääntyy, pelimatkat pitenevät ja tuomarimaksut kallistuvat?

Vastauksena näihin ovat vahvahenkiset seurat, joissa halu puhaltaa yhteen hiileen on kova ja tekijöitä taustoille löytyy.
Seurat ovat yleensä kovilla vanhojen toimijoiden jäädessä pois, mutta näissä tilanteissahan se elinvoimaisuus mitataan: jos tilalle ei löydy ketään, seura pyyhkiytyy kartalta pois, mutta jos löytyy, porskutetaan eteenpäin vanhalta pohjalta uusin voimin entistä innokkaammin.

Loppuun heitän ajatuksen klassisesti J.F. Kennedyä mukaillen: älä kysy, mitä seura voi tehdä sinun hyväksesi, vaan mitä sinä voit tehdä seuran hyväksi.

Hyvää alkavaa salibandykautta kaikille, erityisellä painotuksella seurojen ja joukkueiden taustahenkilöille!

I-P Airola

Kirjoittaja pelasi O2-Jyväskylän miesten 2-joukkueessa kaudet 2007-2011, ja on pian panemassa päätään pölkyllä yhden pohjoissavolaisen salibandyseuran puheenjohtajana...